maanantai 21. tammikuuta 2019

Istuudun alas suorittamaan päivän työni. Tartun lähimpään runokirjaan, joka sattuu olemaan Tuija Välipakan kokoelma Uutisia! Avaan teoksen sattumanvaraisesta kohdasta. Aukeaman vasemmanpuoleisella sivulla lukee: asumme meressä, koko planeetta on meri. Muutamaa riviä myöhemmin todetaan: sormenjälkien lisäksi / täysin yksilöllisiä ovat kielenjäljet. Aukeaman oikeanpuoleiselta sivulta alkaa uusi runo, jossa kehotetaan: lue tämä ääneen. Teksti jatkuu: sanat jotka sanot ääneen muuttavat aivojasi pysyvästi. En osaa väittää puolesta enkä vastaan. Mutta kääntyipä mihin suuntaan tahansa, runot tuntuvat käsittelevän muutamia yhteisiä aiheita. Niitä ovat kaikkialle ulottuva meri, jäljet, muisti.
Tuija Välipakka: Uutisia! Siltala 2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti