Näytetään tekstit, joissa on tunniste algoritmit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste algoritmit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Todellisuus puuttuu jälleen asiaan. Aamulla löydän puhelimestani artikkelin keksinnöstä, joka ”poistaa veden veden alla otetuista valokuvista”. Ilmaisu on vähän hassu, mutta pidän sen konkretiasta. Ilman ja veden valoa läpäisevät ja valoa taittavat partikkelit eroavat toisistaan, ja tämä vaikuttaa siihen, miltä esineet ja värit niiden läpi kuvattuna näyttävät. Nyt kehitetty algoritmi "poistaa" eroavaisuudet ja laskee arvot uusiksi pikseli pikseliltä, ja tämän ansiosta veden alla otetut kuvat näyttävät siltä kuin ne olisi otettu ”ilmassa”. (Artikkeli ei sitä sano, mutta kaiken järjen mukaan algoritmin voisi kääntää myös toisinpäin, siis niin että ilmassa otetun valokuvan saisi näyttämään veden alla otetulta.) Keksintö perustuu fysiikan ja tietotekniikan soveltamiseen, mutta sen idean takana voisi olla Merleau-Ponty.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Uusi tuttavuus, runoilija, kuvataiteilija ja säveltäjä Juhani Räisänen ja häneltä kokoelma nimeltä Maansiirtokoneet vetäytyvät etelään (2019). Toiseksi viimeisen runon nimi on kuinka ollakaan ”Meri”. Siitä pari riviä:
Nyt olen tässä sinun kanssasi, meri
keinumme pimeyden taakse yhdessä
Perinteisemmän ilmaisun lomasta ilmaantuu kaikenlaista:
työnsin käteni
jätteen sekaan ja poimin
kokonaisen elävän, keltaliivisen
meduusan, täynnä sameaa
nestettä, pinon väärää rahaa, ystävällisen
näköisen hiilikuituhuilun ja
yhdeksänkymmenen miljoonan arvoisen
uima-allastaulun
Vaikea sanoa, mihin kaikki johtaa, mutta ei ole enää yllätys, että runous pohtii tietotekniikkaa. Tässä puhutellaan perhosentoukkaa:
ymmärrätkö lainkaan algoritmien loistoa
kukkiviin kasvien lisääntymisen hienoutta
suuria eliöyhteisöjä koossa pitäviä mekanismeja
minä kyselin siltä yhä kiihtyneempänä

torstai 7. maaliskuuta 2019

Huomaan tarkkailevani malleja, jotka luonnehtivat ja selittävät runoutta ja sen toimintatapoja, vaikka operoivat itse jossain aivan toisessa ympäristössä. Algoritmi ja lohkoketju ovat esimerkkejä. On kyse vaikeasti hahmottuvista merkityspoluista toisaalta ja valtavista keskenään yhteismitattomista mutta toisiinsa kytkeytyvistä sisällöistä toisaalta. Mistä myytti muodostuu ja miten myytti toimii. Mikä kolme tuhatta vuotta vanhassa tekstissä on muuttunut ja mikä pysynyt samana. Miksi teoksen palauttaminen alkuperäiseen asuun on tärkeää, muttei ainut ihanne. Miksi viestin lähettäjän ja viestin vastaanottajan käsitykset viestin sisällöstä ja merkityksestä voivat olla erilaisia, mutta silti yhtä merkittäviä tai päteviä. Mitä käännöksessä menetetään ja mitä sen myötä voitetaan, riippumatta siitä onko käännös oikea ja onnistunut tai väärä ja epäonnistunut. Mitä voisi tarkoittaa, että jokin on runouden lohkoketjun alinta kerrostumaa ja joku toinen sen pahnanpohjimmainen. Mitä lukee ketjun ensimmäisessä tiedostossa?

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Rachel Cusk ehtii romaanitrilogiansa ensimmäisen osan viidennelle riville, kun algoritmin idea nousee esille. Cusk ei mainitse sanaa, mutta periaate tulee selväksi. Kertojan sattumoisin tapaama henkilö suunnittelee tietokoneohjelmaa, jonka tarkoitus on auttaa yrityksiä tunnistamaan työntekijöidensä joukosta ne, jotka todennäköisimmin tulevat ryöväämään ja pettämään heidät. Kyseessä on siis ohjelma, joka lukee merkkejä, arvioi niiden tarkoitusta, ja tekee tulosten pohjalta johtopäätöksiä. Käsitykseni mukaan tässä ei ole mitään ihmeellistä. Esimerkiksi pankit pystyvät jo nyt osoittamaan muutaman päivän tarkkuudella, milloin joku heidän asiakkaansa on ryhtynyt pettämään puolisoaan. Asiakkaan käytös muuttuu, ja se näkyy hänen pankkitilillään uudenlaisina kulutustottumuksina. Tuoksuja, vaatteita, kukkia, tuplaantuneet ravintolalaskut, hotellivarauksia asiakkaan kotikaupungissa, matkoja. Asiakkaiden profilointi muuttuu automaattiseksi, ja yksittäiset luottopäätökset syntyvät lohkoketjussa.

Rachel Cusk: Ääriviivat. Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2018.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Paavo Kässi aloittaa Alkuluvuksi nimetyn vihkosensa suoraan asiasta: kaikki näkyvä kytkeytyy aina johonkin / mikä ei ole havaittuna läsnä. Myös algoritmin idea on tuttu meille, jotka yritämme tavoittaa runouden olemista. Me ehkä kirjoitamme runoutta, mutta se


ei kerro sinulle salaisuuksia

_________________________________________


jaat sille omasi


Paavo Kässi: Alkuluku. Esterin Kirja 2019.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Toisinaan asiat tapahtuvat tiivistetysti, lyhyen ajan sisällä ja vain parin korttelin päässä toisistaan. Camilla Edström Ödemarkin näyttely galleria Sinnessä on nimeltään Infinite Cycle/Nothing Beyond. Esitteessä puhutaan algoritmeista, noista ihmeolioista, joista ei tiedä, ovatko ne aikamme suurin kirous vai autuus. Toisaalta algoritmit muistuttavat runoja, ainakin siinä mielessä, että silloinkin kun luulemme lukevamme runoja, ne lukevatkin meitä. Parin kulman takana Heinon galleriassa Mika Karhun muotokuvat toimivat hiukan samalla periaatteella. Useiden kuvien kaksoisvalotus synnyttää tunteen, että kuvissa esiintyvät tutut hahmot, kuten Franz Kafka, Paul Celan, Zygmund Bauman ja Anna Ahmatova, tarkkaillevat katsojaa eikä päinvastoin. Muutaman oven päässä sijaitsevasta kirjakaupasta etsin yhtä mutta löydän toisen. Hannu Poutiaisen kirjan nimi on Sijaltainen eli kaksoisolennon käsikirja (2017). Sisällysluettelossa mainitaan ainakin Borges, Harms, Baudelaire ja Goethe. Mistä on kysymys? Täytyypä ottaa selvää.