Vesi on teoksen nimestä ja mottositaatista alkaen tärkeä aines. Se on osa ympäröivää luontoa, mutta myös metafora monille asioille. Veden oma luonne ratkaisee. Vesi on joustava, muotoon sopeutuva, läpinäkyvä ja valoa monin tavoin taittava elementti. Se on itsessään jotain, mutta on myös koko ajan suhteessa johonkin. Vesi on monta asiaa ja samalla melkein ei mitään. Se on ”totta”, mutta on vaikea sanoa, mitä se ”todella” on. Särkiöllä vesi on ainetta, joka esiintyy erilaisissa muodoissa ja erilaisina kokonaisuuksina, kuten sumu, jää, pisara, aalto, lätäkkö, lampi, lähde, järvi ja meri. Mutta veteen liittyy myös ajatuksia, tuntemuksia ja aistimuksia, joita ymmärtää vain runon logiikka. Muutama katkelmallinen esimerkki:

     puoliksi tajuissaan vesi
toistaa välillä ystävällisesti maailman
        antaa
      laajentua pinnalleen
    mehevöityä veden pysty-
          ja poikkiloimin

…

vedet ja silmät
    piilottelevat valon värejä

         perässämme
    pigmentoituminen, veden uurteet

    monistumisen todellisuus,
        aallot valoissa joita lainaavat
                pinnan yltä

…

joka vedellä oma tiheytensä johon
             raivataan reitti
      opitaan muuttuvat kentät

…

vain tuntoaisti toimii tässä:
     aaltojen uiminen aaltojen lukeminen
               ,vedeksi tuleminen

…

  veden taivas
iskee mustaan syvyyteen poimuja
        sormet puiden kasvot
nukkuvien pisaroiden verkko heitettynä
         valoon