Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kun nyt Rekola on mainittu, muistutetaan mieliin 1972 ilmestynyt kokoelma Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille ja sen toinen runo:


Kun tulee kirkas sunnuntai, olen toivonut koko viikon pieniä tummia hahmoja meren valkealle jäälle. 
Elementit ovat läsnä myös pikku rakkausrunossa:
Kesken kaiken sade

pysähtyy kuuntelemaan

kun hyväilen sinua.
Jää ja iho, pintoja molemmat. Ihminen kaipaa itselleen mahdollisimman ison peilin.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vesisateessa käveleminen, vesisateen pullottaminen, vesisateen juominen. Sateesta kirjoittaminen ja sateesta puhuminen sen omalla kielellä. Nämä eivät ole metaforisia toimintoja, vaan poeettisen tiedonhankinnan konkretiaa. Runoilija on kokemusasiantuntija, mutta runoilija ei ainoastaan kuvaa, miltä sateessa käveleminen tuntuu, tai kerro, mitä sade on meteorologisena ilmiönä. Hänen etnofuturistinen nimensä voisi olla Kävelee sateessa tai Kävelee sateen kanssa.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

"Salatieteellisen teorian mukaan sadevesi sisältää herättämänsä kokemuksen", ilmoittaa näyttelyesite okkultismiin viitaten. Kyseessä on taiteilijakaksikko Ana Mrovlje ja Otto Urpelainen ja heidän näyttelynsä "As above, so below", eli ylisen ja alisen haarukassa mennään. Esite alkaa:
"Olemme kävelleet vesisateessa. Kokemus on todella syvä ja kaikenläpäisevä. Kirjoitimme siitä tekstin nimeltä Sadepäiväkirjat. Jälkeenpäin pullotimme samaa sadevettä, nautimme sitä tipoittain ja kirjoitimme siitäkin. Itseasiassa haluamme kuitenkin puhua sateesta sateen omalla kielellä. Sitä varten olemme rakentaneet vesi-installaation, joka toistaa kokemamme sanoitta, vain renkaita veden pintaan piirtäen.”
Näyttelyohjelmaan kuuluvat myös yleisölle järjestetyt ohjatut sadekävelyt. Sadekävelyt!

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Siltoja, metroasemia, liikenneterminaaleja, yleisiä kirjastoja ja muita ihmisen tekemiä rakennelmia arvioidaan yleensä niiden käytännöllisyyden jos kohta myös esteettisyyden perusteella. Entä jos ne olisivatkin kommentaareja runouteen? Samaa voisi kysyä luonnolta ja sen ilmiöiltä. Niitty, lehto, koski tai jättömaa kritiikin muotona tai sovelluksena. Sade, sumu, auer, tuuli.