Museo antaa lisää. Hannaleena Heiskan kuvat käsittelevät muun muassa naamioitumista, sen nykyaikaista versiota. Luonnossa saalis ja saalistaja kätkeytyvät toisiltaan värityksen ja kuvioinnin avulla. Ihmisten maailmassa teknologian mahdollistamat tunnistusmenetelmät auttavat rikollisten metsästyksessä, mutta synnyttävät huolta myös yksityisyyden menettämisestä. Koneet tekevät virheitä. Naamioituminen vaikeuttaa tunnistamista, ja tämä on synnyttänyt urbaanin alakulttuurin, jossa kasvot maalataan eli meikataan tunnistamattomiksi. Naamio mahdollistaa uusien tai hetkellisten identiteettien luomisen.

Rachel Cusk ehtii romaanitrilogiansa ensimmäisen osan viidennelle riville, kun algoritmin idea nousee esille. Cusk ei mainitse sanaa, mutta periaate tulee selväksi. Kertojan sattumoisin tapaama henkilö suunnittelee tietokoneohjelmaa, jonka tarkoitus on auttaa yrityksiä tunnistamaan työntekijöidensä joukosta ne, jotka todennäköisimmin tulevat ryöväämään ja pettämään heidät. Kyseessä on siis ohjelma, joka lukee merkkejä, arvioi niiden tarkoitusta, ja tekee tulosten pohjalta johtopäätöksiä. Käsitykseni mukaan tässä ei ole mitään ihmeellistä. Esimerkiksi pankit pystyvät jo nyt osoittamaan muutaman päivän tarkkuudella, milloin joku heidän asiakkaansa on ryhtynyt pettämään puolisoaan. Asiakkaan käytös muuttuu, ja se näkyy hänen pankkitilillään uudenlaisina kulutustottumuksina. Tuoksuja, vaatteita, kukkia, tuplaantuneet ravintolalaskut, hotellivarauksia asiakkaan kotikaupungissa, matkoja. Asiakkaiden profilointi muuttuu automaattiseksi, ja yksittäiset luottopäätökset syntyvät lohkoketjussa.

Rachel Cusk: Ääriviivat. Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2018.