Joskus Deleuzekin hätkähtää, ja pakenee viivaa pitkin kauas kanervikkoon. Tietää siis lukeneensa, mutta mitä?

On kaksi tajuntaa: pään sisällä ja ulkona.
Toinen pullistaa silmiä ulos, toinen painaa kuoppiin.
Rinta kannattelee päätä, mutta rintaan
astelee maailma kuin mustan linnun jalat.