Veli-Matti Huhta arvioi samaisessa lehdessä Kari Aronpuron uuden Pound-suomennoksen. Arvio päättyy:

Tuntuu siltä, että Pisan cantot on ch’i-lin, kiinalainen tarueläin, jolla on ”hirven ruho, härän häntä, hevosen kaviot, yksi pulska sarvi, kirjava harja ja keltainen mahanalus”. Se on kauhea katsoa ensimmäisellä kerralla ja varmaan toisellakin, mutta mieleen tuo eläin taatusti jää. Eikä sen näkijä ole milloinkaan enää ihan sama ihminen.

Puhuttiin Leevin kanssa Poundista. Hän kiteytti Poundin merkityksen kahteen tekijään: radikaali kollaasi ja disjunktio. Nämä keinot mahdollistavat runouden ainutlaatuisen kyvyn käsitellä mitä erilaisimpia asioita samassa paketissa. Kauneus kohtaa politiikan, porttolamusiikki evankeliumit, esoteria eksoterian. Runous koostuu sanoista, muttei tyhjene sanoihin. Sen huomaa, kun yrittää rämpiä cantojen monikielisen ja monikulttuurisen rämeikön läpi. Suomentajan huomautukset auttavat, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Runouden magian tajuaa kuuntelemalla Poundin luennasta tehtyjä äänityksiä. Kun Pound "puhkeaa laulamaan", selviää syy, miksi runoutta ylipäänsä kirjoitetaan.

Paitsi että tuonkin valosta puhuvan sitaatin olen taiten poiminut irti yhteydestään. Rivit ovat siis peräisin Poundin cantosta numero XXXVIII, joka ei sisälly Pisan cantoihin, mutta josta Aronpuro on suomentanut otteen jälkisanoihinsa siihen jaksoon, jossa käsitellään Poundin omituisia talousteorioita. Juuri ennen laajaa runositaattia, joka siis päättyy edellä lainaamiini riveihin valosta ja joka vilisee sanoja kuten ostovoima markkina-arvot kassavirta palkat osingot pankkikulut, Aronpuro kirjoittaa: "Dantelaisesta paratiisista ja ihannevaltiosta inspiroituneen runoilijan ja kotoperäisen rasistin tie vainoharhaisiin, antisemiittisiin salaliittoteorioihin ja fasismiin sai silauksensa, kun hän tapasi itse Il Ducen Roomassa tammikuussa 1933." Runous on ei-yksinkertaista.

Ja niinhän se on, kuten etäinen ystävä runoilijayhteisössämme muistuttaa, että poetry is not words but light. Se, että hän oppi ajatuksen koiraltaan, mielestäni vain vahvistaa teorian pitävyyttä. Valo jonkinlaisena hyvyyden ja energian muotona, fyysisenä tilana tai henkisenä konditiona, on se joka tallentaa ja mahdollistaa "sisällön" loputtoman uusiokäytön ja uusiutumisen. Se on ainetta, joka ei lopu, vaan jatkaa monistumistaan dna-ketjuina tai rihmastoina. Se on se hunaja, johon pistaasinsiemenet säilötään. Kuten Pound aiemmassa cantossaan (38) Danteen ja ihan muihin asioihin viitaten kirjoittaa:

   ja valo niin kirkas, niin sokaiseva
tuli tälle paratiisin parrelle
   että se sai ihmismielen ihmetyksiin.

Päänvaivaa riittää Pisan cantoissa ja niiden runoilijassa. Suomentaja luettelee epilogissaan Poundille epiteettejä: yksi 1900-luvun suurimmista yhdysvaltalaisista runoilijoista oli perustellusti myös modernisti öykkäri kungfutselainen pythagoralainen teosofi kiihkeä fasisti rasisti pitkäpiimäinen antisemiitti okkultisti mielisairas maineikas mentori valon ja veden mystikko koko runouden kentän uupumaton uudistaja med mera. Meno on tiheää. Laulu sinkoilee milloin mistäkin seinästä, ja siinä Aronpuron huomautuksiin kertynyt tieto on suureksi avuksi. Milloin runoilija ottaa kantaa Nevskin tai Wienin kahviloiden konditoriatuotteisiin, milloin lähihistorian barbarian ilmentymiin, korkeaan runouteen, kedon kukkasiin. Runous ensyklopediana ja rakkauslyriikkana:

Oi valkorintainen sinipääsky, saakeli soikoon,
          kun kukaan muu ei halua viestiä viedä,
    sano La Caralle: amo.

Ensikosketus Ezra Poundin runoihin oli 17-vuotiaalle Kari Aronpurolle käänteentekevä tapahtuma eli "toinen syntymä". Prosessi, joka käynnistyi yli kuusikymmentä vuotta sitten, sai päätöksensä tammikuussa 2019, kun Pisan cantojen suomennos ilmestyi. Elementit nousevat esiin heti ensimmäisessä runossa:

Tuuli on osa tapahtumista
Sade on osa tapahtumista 

Suomentaja selittää: "Pound käyttää taolaisuuden peruskäsitteestä dào, tie tai polku, jossa kaikki elämä sekoittuu ja virtaa luonnon vuohon, sanaa process, joka on tässä käännetty tapahtumiseksi.
Ezra Pound: Pisan cantot. Suom. Kari Aronpuro. ntamo 2019.