Päänvaivaa riittää Pisan cantoissa ja niiden runoilijassa. Suomentaja luettelee epilogissaan Poundille epiteettejä: yksi 1900-luvun suurimmista yhdysvaltalaisista runoilijoista oli perustellusti myös modernisti öykkäri kungfutselainen pythagoralainen teosofi kiihkeä fasisti rasisti pitkäpiimäinen antisemiitti okkultisti mielisairas maineikas mentori valon ja veden mystikko koko runouden kentän uupumaton uudistaja med mera. Meno on tiheää. Laulu sinkoilee milloin mistäkin seinästä, ja siinä Aronpuron huomautuksiin kertynyt tieto on suureksi avuksi. Milloin runoilija ottaa kantaa Nevskin tai Wienin kahviloiden konditoriatuotteisiin, milloin lähihistorian barbarian ilmentymiin, korkeaan runouteen, kedon kukkasiin. Runous ensyklopediana ja rakkauslyriikkana:

Oi valkorintainen sinipääsky, saakeli soikoon,
          kun kukaan muu ei halua viestiä viedä,
    sano La Caralle: amo.