Merestä on puhetta myös Tiina Lehikoisen runoteoksessa Terra nova, ja miksei olisi, koska uuden maan käsite pitää sisällään myös ajatuksen merestä. Joten ihmekös tuo, että teos aukeaa ensimmäisen kerran sitä pidellessäni sattumoisin sivulta, jossa lukee:

K kirjoitti päiväkirjaa ja merikirjaa, sanoja, jotka kuluivat kuluivat hallitsijoiden käsissä tomuksi 

Vai oliko sivu sittenkään juuri tämä? Ehkä kyseessä oli sivu, jossa sanotaan:

Jokainen ranta on raja, jokainen meri toinen

Rimbaud on yksi monista. "Kännisen paatin" (suom. Einari Aaltonen) kuva on tuttu:

Sittemmin olen uinut merien Runoon,
valunut avaruusmaitoon tähtien seuraksi niellen
sinistä vihreää; kalvakka vesiraja hurmaantuen
joskus laskeutuu ajatuksiin, Runoon