Kuinka sanoa paremmin, että vesi kulkee kuvien kautta, Bachelard kysyy. Kuinka ilmaista paremmin sen metaforinen voima? Hänen mielestään Wordsworth kehittelee kuvastoaan edelleen kohti psykologista metaforaa, joka puolestaan näyttää syvyyden perustavalta metaforalta:

Sellaisia suloisia toimia olemme kauan harjoittaneet, jotka
ovatkin asettuneet pysyvästi pitkin menneen ajan pintaa.

Bachelardin mukaan runoilija "uneksii enemmästä, koska kaikki heijastukset ja syvyyden ilmiöt sysäävät hänet kuvien tielle, koska taivaan ja syvän veden avioliitosta syntyy sekä rajattomia että täsmällisiä metaforia". Bachelard jatkaa Wordsworthin siteeraamista:

Silti usein on hän ymmällään, eikä pysty erottamaan
varjoa aineesta itsestään, kalliota ja taivasta ja vuoria, pilviä
jotka heijastuvat selkeän veden syvyydessä, siitä mikä
siellä on oikeasti kotonaan, milloin risteää valonheijastus omaan
kuvajaiseensa ja milloin auringon kilo, kaikki väräjöivät liikkeet,
ei tiedä mistä, ovat esteitä jotka tehtävästä vain
ihanamman.

Vesi on Bachelardin mielestä runoilijoille antoisa aihe erityisesti silloin, kun sen heijastuksia ja syvyyksiä kontemploi yhtaikaa.  Esimerkiksi hän ottaa William Wordsworthin ja tämän runon "Prelude":

Kuin se joka roikkuu alas kurottaen hitaasti kulkevasta veneestä
hiljaisen veden rinnalla maaten, ryhtyy sellaisiin
löytöihin joita silmä voi tehdä allaan syvyyden pohjasta ja
näkee monia kauniita näkyjä vesikasveja, kaloja, kukkia,
onkaloita, pikkukiviä, puiden juuria, ja ihmeitä enemmänkin.

Suom. Jöns Carlson