Näytetään tekstit, joissa on tunniste paikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paikka. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. lokakuuta 2019
Ajan ja paikan konkretia saa välillä hupaisia muotoja. Muistamme toki aiemman, Jyväskylän Tuomiojärven rantaan sijoitetun päiväyksen. Myöhemmin toisaalla luetellaan täsmälliset koordinaatit, jotka Googlen paikannuspalvelun avulla vievät lukijan Luoteisväylän tuntumaan, Kitimeotin alueelle pohjoisen Kanadan tietymättömiin erämaihin. Paikasta saamme ”tietää”, että kyseessä on ”saari, joka on järvessä / joka on saaressa, joka on järvessä / joka on saaressa, joka on järvessä / joka on saaressa” — "tieto", joka ei todellakaan ole lukijaparan tarkistettavissa. Vähän myöhemmin sivulla lukee yksinäinen päivämäärä 11.4.1954. Wikipedian mukaan kyseessä on 1900-luvun ”tylsin” päivä, vuorokausi jonka kuluessa ei ainakaan tietokoneen mukaan tapahtunut ”mitään” — tai ainakaan mitään mainitsemisen arvoista. Mitä näistä täsmällisistä mutta ilmeisen vähäpätöisistä tiedonmurusista pitäisi ajatella? Ennen muuta mitä ne tekevät runoteoksessa? Pakko luottaa jälleen tekijään, jonka mukaan ”runous ei ole tunnettujen piirteiden joukko vaan kaikkea mikä avartaa, kaiuttaa tai muuntaa kielen signaalia, saa sen käyttäytymään toisin vaikka mikään ei käyttäytyisi toisin. Tämän seurauksena runous ei yläkäsitteenä voi määrittää miten yksittäisen runon, teoksen tai lukemisen pitäisi toteutua.”
perjantai 29. maaliskuuta 2019
Turun taidemuseossa Anna Reivilän mustavalkoisissa kuvissa esiintyy köysin sidottuja kiviä, puita ja muita maisemaan kuuluvia tai sinne sijoitettuja luonnonelementtejä. Näyttelyesitteen mukaan kuvat viittaavat japanilaiseen sidontapereinteeseen, jossa köydet ja solmut symboloivat ihmisten ja jumalien välisiä yhteyksiä ja merkitsevät pyhää aikaa ja paikkaa. Ja sitten: ”Köysien käyttäminen viivoina on Reivilän tapa piirtää.” Tämä on hämmästyttävä mutta samaan aikaan täysin ymmärrykseen käyvä ajatus. Myös jatko miellyttää: ”Nämä kolmiulotteiset piirrokset ovat fyysisesti epävakaita ja olemassa vain hetken.” Kuvaamisen jälkeen solmut avataan, ja todisteeksi jäljelle jää vain valon tuottama kuva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)