Solveig Daugaard, Gertrude Steinin tutkija, sanoo seuranneensa pitkään Cia Rinteen tekemisiä: I have heard her readings and sound compositions and repeatedly returned to the visual joy of reading her exclusive poetry books. Virkkeen loppuosa on merkitsevä ja kannattaa toistaa: Rinteen kirjojen lukeminen tuottaa visuaalista iloa. Näin on. Visuaalisuus Rinteen runoissa on poikkeuksellisella tavalla sekä keino että päämäärä. (Sama koskee runojen ääneen luettuja tai esitettyjä versioita.) Visuaalisuus ei ole yhtä kuin joukko typograafisia ratkaisuja, jotka palvelevat tekstiä tai edesauttavat tekstisisällön "välittymistä". Runo ei myöskään ole "kuva", jota vain katsellaan. Se on olio, jolla on kaikki nämä (tekstuaaliset, visuaaliset, auditiiviset) ominaisuudet. Runojen tekstiä on mahdollista siteerata, mutta tekstissä ei ole kaikki. Runot täytyy nähdä sillä tavoin kuin ne on kirjoihin painettu, tai kuulla runoilijan itsensä esittäminä. Uusimmassa kokoelmassa mukaan on liitettävä tuntoaisti, sillä Sentences on karheine päälipintoineen eriomaisen taktiilinen teos. Kokonaisvaltaista kokemusta lisää kannen melkein kaiken valon itseensä imevä tummansininen väri. Valon "puute" tekee kirjaesineestä melkein aineettoman.
Cia Rinne: Sentences. Förlaget Gestus 2019.

Poetry and Gesture – Two recent artist’s books gesturing into ambient space: ikkööhäik – I’m ok and Sentences

Koko iltapäivä seminaarissa, jossa käsiteltiin siteeraamisen taidetta. Paljon puhetta sämpläämisen, lainaamisen ja approprioinnin akateemisista ja oikeudellisista näkökannoista, mutta onneksi myös vieraiden sanojen poetiikasta & praktiikasta (Laura Lindstedt, Tatu Tuominen, Kristian Blomberg, Harry Salmenniemi). Kuten viimeksi mainittu huomautti, kukaan ei aloita tyhjästä paperista, vaan luominen käynnistyy jo lähtökohtaisesti lainaamisesta. Ja jos ei ymmärrä tätä, ei ymmärrä mitään kirjailijan tai taiteilijan työn luonteesta. Blomberg puolestaan muistutti, että liian usein lainaamisella tarkoitetaan "vain" sisällön omimista. Hänen mielestään yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota muodon lainaamiseen, koska myös muodolla on kyky tuottaa sisältöä. Omasta puolestani päätän päivän temaattisesti kattavaan sitaattiin Cia Rinteen teoksesta L'usage du mot. Teos päättyy:

"___________"ⁿ

Cia Rinne on omaperäinen konkretisti. Hän käsittelee kieltä kuin "ainetta" tai "materiaa", muttei sivuuta sanojen merkitystasoja. Toisaalta materiaalisesti ymmärretyt ja materiana käsitellyt sanat tai niitä pienemmät yksiköt eivät myöskään ole mykkiä, kuten yleensä konkretismissa. Rinteen runot ovat käsitteellisiä tekstejä ehkä lukuun ottamatta aina auditiivisia. Siteeraan tähän kuusi tai oikeastaan kolme pientä sanaa kokoelmasta Zaroum. Sanat ovat kaikki yksitavuisia, melkein pelkkiä äänteitä. Alkuperäisessä versiossa käsinkirjoitetut sanat on raamitettu allekkain ja pareittan pienten suorakaiteen muotoisten "laatikoiden" sisään. Pikkuruinen runo on yhtä aikaa käsitteellinen, konkreettinen, auditiivinen ja visuaalinen, ja sen aihe on "iso", jo edeltä tuttu elementit.

         sea
__________

       earth

        sky
__________

       earth



       sky
__________

       sea

Cia Rinne: L'usage du mot. Notes for soloists. Zaroum. Kookbooks 2017.