Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskos. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Saila Susiluoto teoksessa Metropolis (2018):
Mitä pimeämpi meri

sen loistavammat oliot syvyydessä
Myöhemmin samassa kokoelmassa, ensin aukeaman vasen puoli:
Meren suolahuuto, sumutorven painauma muistin laskokseen

haaksirikko kun laiva huuhtoutuu portaita pitkin

kalkittuun seinään kuvioituu levästä muraali, näkinkenkiä

simpukoita, hiekkaa meidän repaleisista kengistämme

hopeasuomuja, unia joissa tilaan avautuu lisää huoneita

kaupunkien päälle toisia kaupunkeja

missä linnut lentävät levottomasti

tuulen ja auringon repimät kukat

tähtien luodinreiät kupolin lihassa



ajattele merta, aaltoja jotka laukovat rantaa vasten

heinäsirkkojen nitkuttavaa kelloa

saarta joka on valossa hohtava kuparikattila

unta josta heräsit                 ja uni vielä venytteli sinussa

eikä olisi tahtonut sinun loppuvan
Ja sitten oikea:


Tuo meri, meidän suolamme ja sokerimme, se lämpeni kosketukseni alla. Sisällä talossa oli puuleikattu ikoni, enemmän raami, kehys, kuvassa oli puinen äiti, hänen vatsassaan lapsi, hänen vatsassaan kalan ranka. Ajattelin että leivän, kalan ja jakamisen siemenet olivat jo siellä, valmiina. Ajattelin: että kun lapsena pelkäsi miten vuodet muuttavat, että tulee itselleen tunnistamattomaksi.

tiistai 22. tammikuuta 2019

Uudessa runoudessa törmää harvoin kristillisiin käsitteisiin tai opinkappaleisiin. Erkka Filanderin vihkon mittainen Adoraatio on jyrkkä poikkeus epäilyn ja torjunnan normista. Blaken ja Rilken tapauksessa enkelolentojen ja taivaallisten järjestelmien tai hierarkioiden käsittely sallitaan, koska kirjallinen kaanon ja historia. Sävy ja tyyli tulevat kaukaa. Sanat vaihtavat järjestystä. Runollista kokemusta ja tekeytymistä kuvaavat uusvanhat käsitteet särö ja laskos mainitaan heti. Alaotsikon mukaan kyseessä on "Seremonia Johannes Kastajalle". Filander menee oitis asiaan: Saavut mielessäni kuin tummista vesistä. Edelläkävijä valmistaa tietä sukulaispojalleen: Todistaa edeltä. Yksinolossasi kenties / väsyneenä varastit tulevalta särön // ja piilotit sen itseesi. Puhuja tulkitsee Johanneksen sanoja, ilmeitä ja eleitä, jotka paljastavat ja peittävät, vaihtavat paikkaa tarkkailtavasta tarkkailijaan:
ja kasvosi, yksinäisyyden tahraton tapahtuma,
joka kuin kynttilän liekki lepattaen vaeltaa laskoksiinsa
lumoutuneen, keskittyneen mieleni keskiössä.

Erkka Filander: Adoraatio. Poesia 2018.