Yhteisöllisyydestä ja yhdessä kokemisesta riittää puhetta. Juha Varto kirjoittaa teoksessaan Kauneuden taito (2001):


Sosiaalisuuttamme ei ole tarve erikseen selittää, sillä laumaeläiminä me olemme toisistamme riippuvaisia. Tässäkin on vahva luovuuden ehto: yhteisyys luo tilanteita, joissa usealla eri tasolla — kielessä, ymmärtämisessä, toiminnassa, aikeissa — aukollisuus, arvaamattomuus ja moninaisuus synnyttävät uutta, jonka ymmärtäminen ja tulkitseminen synnyttävät uuden uutta luovan generaattorin: sosiaalinen on communioita myös silloin, kun se näyttäytyy epäjatkuvana, kohtauksien kulttuurina.

Yhteisyys herättää mahdollisuuksia, jotka ovat olemassa vain yhdessä. Pelkät pidot, yhdessä juhliminen innoittaa, mutta päämäärätietoisemmat yritykset — uskonnot, tiede, taide, politiikka — siirtävät luovuuden institutionaaliselle tasolle. Tällöin ei voi enää selittää uuden synnyttämistä ihmisen ja maailman suhteen antamien ehtojen kautta. Ihminen on siirtänyt ehdot kokonaan omaan tasoonsa, mesosfääriin.

Mesosfäärin säännöt ovat erilaiset kuin muissa ehdoissa. Viestien vieminen ja säilyminen, kontekstien varmistaminen ja yhteisyyden ylläpitäminen vaativat myös välineitä. Ainakin kaksi epäjatkuvuuden ihmettä on ollut todistamassa näitä pyrkimyksiä: ensin puhutun kielen syntyminen kauan sitten ja paljon myöhemmin äännekirjoituksen käyttöönottaminen.

Mutta onko kaikki vain harhaa tai kulissia? Onko kyseessä julkinen esitys vai yksityiset pidot? Miksi jonkun tuntemattoman sanoiksi pukema ero ja siihen liittyvät tunteet saavat omat tunteemme liikkeelle? Vai onko sittenkin kyse ”vain” kauniista, tarttuvasta melodiasta, jossa sanojen suoranaisella sisällöllä ei ole merkitystä? Käy niin kuin iskelmien kohdalla usein käy: kuulija samastuu jos ei suoraan laulun sanoihin niin ainakin sävelmän tunnetilaan. Kuulijasta tuntuu, että laulu kertoo juuri hänestä, hänen tunnekuohuistaan, hänen kaipauksestaan ja erostaan. Loputtomasti toistuva coda on arvoituksellinen ja mahtipontinen:


Once again I fall into
My feminine ways

There are stars exploding
And there’s nothing you can do

Ensinnäkin, mitä sanat tarkoittavat tai miten säeparit liittyvät toisiinsa? Videot eivät kuvita runoa. Mikään ei suoranaisesti viittaa tähtiin tai niiden räjähtämiseen. Mikään ei ainakaan suoraan viittaa ”naisellisiin käyttäytymismalleihin”. Runon kirjoittaja on nainen, mutta onko sillä merkitystä, että vain yksi esiintyjistä on nainen? Tai onko sillä merkitystä, että loppupuolella teosta tämä haitaria soittava nainen ryhtyy laulamaan korostetun lapsenomaisella, melkein vastenmielisellä äänellä? Miksi pihalla, kesken esityksen, laukaistaan kaksi kertaa Yhdysvaltain sisällissodan aikuisella kanuunalla? Stars exploding?