Dick Higgins muistuttaa erityisesti kuvataiteeseen ja sen olomuotoon liittyvästä ongelmasta: kuvan myymiseksi siitä on tehtävä tavalla tai toisella yleisöä houkutteleva. (Periaate koskee tietenkin myös kirjamyyntiä.) Poikkeuksina Higgins mainitsee Walter de Marian varhaiset veistokset. Erääseen niistä taiteilija on kätkenyt kultaisen pallon, eikä hänen lisäkseen kukaan tiedä, missä se on. Sama periaate sisältyy minimalisti Robert Morrisin suurikokoisiin konstruktioihin: ne voi koota monella eri tavalla, ja vain Morris tietää, mikä esillepanoista on ”alkuperäinen”.