Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneuden kaito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneuden kaito. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2019

Varto jatkaa:

Puhe on ollut sisältäpäin yhtä mullistava kuin ulkoisesti oli tulen haltuunotto. Miksi homo erectus päätyi sapiensiksi, alkoi puhua ja lopulta kirjoittaa? Kuka tietää, mutta aivojen toimintaan näillä hyppäyksillä on ollut vaikutusta, samoin yhteisyyden kokemiseen. Puheen syyksi on esitetty muun muassa psilocybin-sienen aiheuttamaa kiihtynyttä harhaisuutta, jossa ihminen ”näkee” maailman selvemmin ja joutuu pakonomaiseen ilmaisemisen tilaan. Äänteet väkisinkin vääntyvät eriytyviksi, ilmaiseviksi ja lopulta kyvyksi, joka voitti aiemmat örinät.

Äännekirjoitus otettiin käyttöön vasta 2700 vuotta sitten ja se teki verkottumisesta, intertekstuaalisuudesta ja kulttuurisesta koheesiosta kirkkaita luovuuden välineitä, joita ilman mitään, mitä nyt ymmärrämme, ei olisi. Me ehkä menetimme yhtä ja toista — mytopoeettisen maailman, spontaaniuden, viattomuuden — mutta me myös voitimme ennen näkemättömän ihmeen: ajasta aikaan siirtyvän muistin, jonka sisällä ja kautta on mahdollista luoda uutta, jonka ymmärtäminen käy jokaiselta, joka vaivautuu oppimaan kirjallisen perinnön.

perjantai 13. joulukuuta 2019

Yhteisöllisyydestä ja yhdessä kokemisesta riittää puhetta. Juha Varto kirjoittaa teoksessaan Kauneuden taito (2001):

Sosiaalisuuttamme ei ole tarve erikseen selittää, sillä laumaeläiminä me olemme toisistamme riippuvaisia. Tässäkin on vahva luovuuden ehto: yhteisyys luo tilanteita, joissa usealla eri tasolla — kielessä, ymmärtämisessä, toiminnassa, aikeissa — aukollisuus, arvaamattomuus ja moninaisuus synnyttävät uutta, jonka ymmärtäminen ja tulkitseminen synnyttävät uuden uutta luovan generaattorin: sosiaalinen on communioita myös silloin, kun se näyttäytyy epäjatkuvana, kohtauksien kulttuurina.

Yhteisyys herättää mahdollisuuksia, jotka ovat olemassa vain yhdessä. Pelkät pidot, yhdessä juhliminen innoittaa, mutta päämäärätietoisemmat yritykset — uskonnot, tiede, taide, politiikka — siirtävät luovuuden institutionaaliselle tasolle. Tällöin ei voi enää selittää uuden synnyttämistä ihmisen ja maailman suhteen antamien ehtojen kautta. Ihminen on siirtänyt ehdot kokonaan omaan tasoonsa, mesosfääriin.

Mesosfäärin säännöt ovat erilaiset kuin muissa ehdoissa. Viestien vieminen ja säilyminen, kontekstien varmistaminen ja yhteisyyden ylläpitäminen vaativat myös välineitä. Ainakin kaksi epäjatkuvuuden ihmettä on ollut todistamassa näitä pyrkimyksiä: ensin puhutun kielen syntyminen kauan sitten ja paljon myöhemmin äännekirjoituksen käyttöönottaminen.