Näytetään tekstit, joissa on tunniste saaret. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste saaret. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. syyskuuta 2019

Miira Luhtavaaran esikoiskokoelman nimi on Sinusta roikkuu valoa. Sen ensimmäisen osasto on nimeltään "Merivettä jäänyt hymykuoppiin". Saamme lukea muun muassa seuraavaa:
Oli synkkä ja myrskyinen yö. Keskellä myrskyävää merta erottui hahmo, ihan tavallinen ihminen, joka maalasi. Tai siltä se ainakin näytti jälkeenpäin. Hän oli ottanut omakseen pienen pläntin keskeltä merta, pienen saaren tai pilven tai harakanpesän ja maalannut siihen jotakin mieltä. Hän oli maalannut siihen vaaleanpunaisen hattaran. Ajatella! Tällaisena aikana!

perjantai 24. toukokuuta 2019

"Rannoilleen meri on kesytön ja ehdoton, niitä hitaasti kuluttava, ja sen kaltainenkin rakastettu voi olla", Tarja Hallberg muistuttaa kirjoittaessaan Kaija Rantakarin kokoelmasta (Tuli&Savu, nro 96). "Ja rakastavaiset, he ovat kaksi saarta, erillisiä, erilaisia ja karuja saaria, joiden välillä ja siitä pois valtavat vesimassat liikkuvat."