Palaan Antti Salmiseen.

Hiljattain on nyt löydetty viitteitä siitä, että eri lajeilla on toimintaa, jota voidaan kutsua "kielelliseksi".

Yhdistely perustuu rihmastojen sähköisiin impulsseihin l. signalisaatioihin, joiden värähtelytaajuudet korreloivat jossain määrin ilmanpaineeseen.

Kun sienten ääni alkaa kuulua, siitä ei voi erehtyä. Ne eivät varsinaisesti laula kuten linnut, ne eivät havise kuin kuusipuut, ääni ei liioin muistuta nisäkkäiden älinää tai märähdyksiä. Silti niiden "tuhinassa" tai "puuskeessa" on piirteitä kaikista näistä, ja niiden kieli on mutkikkuudessaan verratonta.

Mirin hakusanoissa huomiota kiinnittää sana ”aavikkovernissa”. Kuten käy ilmi, Pegtymel-joen laakson aavikkoverinssaan raaputetuissa kalliopiirroksissa ”tapaamme kymmenisen sentin korkuisia hahmoja”, olioita, jotka ovat ”selkeästi olleet kaltaistensa joukossa oivallisia, piripintaan pimeäähohtavaa viisautta”. Oliot ”ovat” viisautta? Ehkä niinkin. Tärkeämpää seuraa:

Toisin kuin epäillään, kuvat eivät esitä shamaaneja, eläinihmisiä tai pyrkimyksiä mihin hyvänsä tajunnanlaajennuksiin. Nämä olennot ovat esiäitejämme ja -isiämme, joiden trepinaatio on onnistunut poikkeuksellisen täydelleen. Pegtymelin kuvakentältä saatujen vihjeiden perusteella olemme punoneet suuria suuria kolmesta kahdeksaan metrisiä hahmoja. Pajut punotaan (menetelmä: kaaospunonta) lähes tuoreeltaan ja niiden leikatut pinnat kaivetaan maahan. Näin saadaan kolmena vuodenaikana versovat patsaita, jotka muodostavat elävän kolmiulotteisen ikono-staasin. Erityisesti pajulinnut, kerttuset ja jyrsijät tulevat pesimään patsaiden sisään. Linnunpesät kerätään ja valmistetaan ruoaksi, ja kehitelmissä on tapoja niiden säilymiseksi yli talven. Patsaita käytetään rankojen prototyyppeinä.

Versovat patsaita. Pesimään patsaiden sisään. Valmistetaan ruoaksi. Kaaospunonta. Kokonaisvaltaisen poetiikan kuvausta, sanon ma.

Tuomisina Jyväskylästä kulkee mukana Antti Salmisen Lomonosovin moottorin jatko-osa Mir. Lukemisen aloittaminen lopun asiasanastosta (Index fungorum) kelpaa siinä missä joku toinenkin tapa. T-kirjaimen kohdalla luetellaan ”Tosiasiat”, joita on ”neljä erilaista”. Kyseessä on otsikon sanoin Faktantarkistuslista, oranssi post-it-lappu. Siinä lukee:

Tosiasioita on koko ajan vähemmän. Kiistattomia tosiasioita on tällä haavaa neljä: 

1) Ruoste- ja härmäsienillä on elegantimpi tapa elää kuin muilla. 

2) Itiöemä on ilmentymä ja väline. 

3) Jäkäläsieni ei tule toimeen yksin. 

4) Mistään ei ole varmuutta, ja siksi on varmuus.

Miettiä sopii, mihin kaikkeen nämä ”faktat” pätevät. ”Elegantimpi tapa elää” kuulostaa kepeältä filosofialta, mutta siinä on outoa poeettista hohtoa. Toisaalta sanalla ”eleganssi” voidaan viitata esimerkiksi tieteellisen esityksen yksinkertaisuuteen ja täsmällisyyteen. Yhtä kaikki kuvaus pätee Salmisen proosaan ja tekee siitä runoutta. Nämä neljä voisivat olla runollisia tosiasioita.

Antti Salminen: Mir. Poesia 2019.