Bachelard kysyy miten, minkälaisilla mekanismeilla, vesi tuottaa ihmisen mieleen kuvia, jotka sitten siirtyvät taiteeseen. Vesi on ”olennainen kohtalo, joka alinomaa muutaa hänen [ihmisen] olemassaolonsa substanssia; Bachelardin metapoetiikassa vedestä ”tulee kuvien tukikohta”.”Ihmisellä on syvällä itsessään sama virtaamisen kohtalo kuin vedellä”, Huhta jatkaa filosofin siteeraamista. Hetken päästä kirjoittajan mieleen tulee säe Pentti Saarikoskelta: On kuin järvi ajattelisi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste järvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste järvi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 6. joulukuuta 2019
Avaan Veli-Matti Huhdan elokuvaesseistä koostuvan teoksen Rahat ja henki (2019). Esiin kääntyy sattumoisin Matti Kassilan klassikkoelokuvaa Elokuu (1956) käsittelevä teksti. Käy ilmi, että Huhta katselee elokuvaa — jonka tarina sijoittuu järvi-Suomeen, kanavan varrelle — Gaston Bachelardin avustuksella, erityisesti teoksen Vesi ja unet kautta. Huhta kirjoittaa:
sunnuntai 24. marraskuuta 2019
Vesi on teoksen nimestä ja mottositaatista alkaen tärkeä aines. Se on osa ympäröivää luontoa, mutta myös metafora monille asioille. Veden oma luonne ratkaisee. Vesi on joustava, muotoon sopeutuva, läpinäkyvä ja valoa monin tavoin taittava elementti. Se on itsessään jotain, mutta on myös koko ajan suhteessa johonkin. Vesi on monta asiaa ja samalla melkein ei mitään. Se on ”totta”, mutta on vaikea sanoa, mitä se ”todella” on. Särkiöllä vesi on ainetta, joka esiintyy erilaisissa muodoissa ja erilaisina kokonaisuuksina, kuten sumu, jää, pisara, aalto, lätäkkö, lampi, lähde, järvi ja meri. Mutta veteen liittyy myös ajatuksia, tuntemuksia ja aistimuksia, joita ymmärtää vain runon logiikka. Muutama katkelmallinen esimerkki:
puoliksi tajuissaan vesi
toistaa välillä ystävällisesti maailman
antaa
laajentua pinnalleen
mehevöityä veden pysty-
ja poikkiloimin
…
vedet ja silmät
piilottelevat valon värejä
perässämme
pigmentoituminen, veden uurteet
monistumisen todellisuus,
aallot valoissa joita lainaavat
pinnan yltä
…
joka vedellä oma tiheytensä johon
raivataan reitti
opitaan muuttuvat kentät
…
vain tuntoaisti toimii tässä:
aaltojen uiminen aaltojen lukeminen
,vedeksi tuleminen
…
veden taivas
iskee mustaan syvyyteen poimuja
sormet puiden kasvot
nukkuvien pisaroiden verkko heitettynä
valoon
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)