Enää ei tarvitse matkustaa.
Vien roskat ulos, tuon jotain tullessani.
Kokoelma karttuu.
Teen havaintoja, tallennan kaiken.
Kuuntelen vain itseäni, ääntä,
jonka olen maailmalle antanut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhuja. Näytä kaikki tekstit
perjantai 22. marraskuuta 2019
Lopulta ja viimein ”ääneen” pääsee joku, jota voisi pitää tekijän nimissä esiintyvänä keskeislyyrisenä puhujana. Hän kertoo, kuinka säkeitä valmistetaan:
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
Runous tuntuu erityisen vaikealta, kun keskeislyriikasta tuttua yhtä selkeää puhujaa ei ole. Kuka tunnelmoi? Kuka puhuu viisaita? Kuka rakastaa? Kuka pelkää kuolemaa tai puhuttelee jumalaansa? Mitä merkitsee se, että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa missä tilanteessa tahansa— ja luultavasti myös sanoo sen? Kun opettelee sietämään näitä epäselviä puhekuvioita, runous alkaa muuttua kiintoisaksi. Työstön kohteesta tulee itsestään työkalu. Juha Rautio ratkaisee monen puhujan ongelman hauskasti. Useammassakin runossa rivin tai muun tekstikappaleen eteen on laitettu ikään kuin puhujan tai repliikin merkiksi sana ÄÄNI. Jos runossa on useampia ”ääniä”, nämä äänet tai puhujat on numeroitu. Yleensä ääniä on runoa kohti yksi, kaksi tai kolme. Yhdessä runossa ääniä on kaikkiaan 29; nämä eivät kuitenkaan replikoi tai keskustele keskenään, ne vain "puhuvat" asiansa numerojärjestyksessä viittaamatta millään tavalla toisiinsa. Itse asiassa repliikit eivät edes muistuta "oikeaa" puhetta: ne on mahdollista luokitella lauseiksi, jotka vain kuvailevat ulkokohtaisesti äänen käyttäjää eli tavallaan itseään.
lauantai 13. huhtikuuta 2019
Kun runoilija "puhuu" runossa, hänen "yleisönsä" voi olla kuka tahansa. Erityisen hämärä on tapaus "sinä".
Sisäänhengitys, ja tönäiset kylkiluillasi maailmaa, joka näkymättömänä sinua ympäröi. Muistan tämän tässä, jokin täällä tulvii. Viesti on matkalla aivoista sormiin, kangas valahtaa otteesta aivan juuri. Aivan juuri sisäänhengityksesi muuttuu uloshengitykseksi. Aivan juuri alkaa sana.Vaikea täsmentää, onko kyse sinä-passiivista vai "toisen" puhuttelusta. Näin kieli toimii. Jokin on sekä täysin selvää että kertakaikkisen sumeaa. Myös saumakohtaa on vaikea osoittaa, sitä pistettä jossa hengityksen vaiheet kohtaavat tai muuttuvat. Kuva ulottuu merkityksenantoon: Aivan kohta alkaa sana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)