Lopulta ja viimein ”ääneen” pääsee joku, jota voisi pitää tekijän nimissä esiintyvänä keskeislyyrisenä puhujana. Hän kertoo, kuinka säkeitä valmistetaan:

Enää ei tarvitse matkustaa.
Vien roskat ulos, tuon jotain tullessani.
Kokoelma karttuu.
Teen havaintoja, tallennan kaiken.
Kuuntelen vain itseäni, ääntä,
jonka olen maailmalle antanut.