Näytetään tekstit, joissa on tunniste anna tomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste anna tomi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Mutta mihin simpukka tässä kokoelmassa viittaa, tai mitä se edustaa? Ja miksi juuri keskiyön simpukka? En todellakaan tiedä, enkä ole varma, onko tieto edes olennaista. Se on varma, että ”simpukalla”, niin kuin melkein jokaisella sanalla, on myös alatyylinen, seksuaalisuuteen liittyvä merkitys, mutta siitä tässä tuskin on kysymys. Sen sijaan simpukan rakenne ja muut lajityypilliset ominaisuudet herättävät kiinnostusta. Simpukoiden rakenne on periaatteessa kaksijakoinen: on kaksi toisiinsa saranan varassa liittyvää kuorenpuolikasta ja varsinainen sisus eli nilviäinen, jota kuoret suojaavat. Kun puhumme simpukasta, aina ei ole selvää, kummasta on puhe; voimme tarkoittaa jompaa kumpaa tai molempia yhtä aikaa, simpukan ”kokonaisuutta”. Kuvainnollisesti simpukka kuorineen on ikään kuin kansiensa sisään kätkeytynyt kirja tai teos, jonka muotoa ja sisältöä on vaikea erottaa toisistaan. Niin tai näin, toista ei ole ilman toista, ja näennäisessä yksinkertaisuudessaan ne muodostavat yhdessä taidokkaan ja monimutkaisen kokonaisuuden. Niin tai näin, toista ei ole ilman toista, ja näennäisessä yksinkertaisuudessaan ne muodostavat yhdessä taidokkaan ja monimutkaisen kokonaisuuden. Etenkin kun kuvioon liittää merenpohjassa asustavan simpukan elinympäristön ja sen roolin siinä, esimerkiksi vesien ja myrkkyjen suodattajana. Siis vähän niin kuin runo tai runous, jolla on yleisten ja yksityisten merkityssisältöjen aikaansaama kompleksi, loputtomasti kasautuva ja sakeutuva.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Maa ja madot, kuu ja planeetat. Kaiken loputon kasautuminen ja sakeutuminen. Tuolle akselille mahtuu monenlaisia siirtymiä järjestelmästä toiseen. Runous ahertaa noiden siirtymien parissa. Runous ”kuvaa” todellisuutta, mutta ei yks yhteen peilin kaltaisesti, vaan hyödyntämällä ja synnyttämällä voimia, jotka pitävät kuvaamansa todellisuuden toisaalta kasassa ja toisaalta jatkuvassa liikkeessä. On ajateltava jälleen Deleuzen affekteja, tiedostamattomia voimia joita on kaikkialla, mutta joista suurin osa jää kokijaltaan tietoisesti havaitsematta ja siten nimeämättä. Näiden voimien parissa työskentely on runouden toimialaa.

perjantai 18. lokakuuta 2019

Ympäristössä tapahtuu:
Madot suojelevat maahan pudonneita kappaleita
hautaamalla ne multaan
tulevien arkeologisukupolvien löydettäviksi
keskiyön simpukka ja lehti, jota tuuli puhaltaa kukaan ei puhaltanut

vapaa ja avoin hiili on salainen ainesosa
loputon kasautuminen tai sakeutuminen,
että ilmansuunnat eivät ole energiaa vaan kuhinaa

kasan päällä puhdistettu kuu
                               ja planeetat

torstai 17. lokakuuta 2019

Olipa lukijalla apunaan kuinka hienostunut tai käytössä koeteltu työkalupakki tahansa, hän on silti omillaan, sillä jokainen runokirja on lähemmässä tarkastelussa omituinen. Jos useammassakin Tomin runossa mainitaan simpukka, pitääkö silloin ajatella myös helmeä? Mikä on ”oikea” reaktio kuhunkin sanaan tai asiaan? Eräässä runossa sanaa käytetään näin:
annetaan muurahaisen viedä lanka simpukan läpi
se on luotettavampi kuin ihminen
siirtymä järjestelmästä toiseen on vastoin tuntemiamme lakeja
Runo päättyy:
lajinsa mukaisesti
puukin vaikuttaa ympäristöönsä

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Jossain puolivälin jälkeen seuraa osasto nimeltä ”Kyynelmitta”. Sen ensimmäinen runo saattaa olla se halkeama, josta minä pääsen livahtamaan sisään:
Hengitys, tuuli, henki, keuhkokuume, rapina. Kuuman kaakaon

höyry. Lehdet kahisevat koskieasssaan toisiaan, tapahtuman

kestolla ei sittenkään ole merkittystä tässä yhteydessä. Sana

joka kuvaisi kaikkea olisi eräänlainen yleisliuotin. Mutta minä

olen täydellinen järki ja lepo. Erillisyyden perusolemus

merkitsee, että aallonpituus on neljäsosa pohjan pinnalla

kelluvan oksan välimatkasta.
Sana joka kuvaisi kaikkea olisi eräänlainen yleisliuotin? Niinpä. Mutta mitä tarkoittaa, että aallonpituus on neljäsosa pohjan pinnalla kelluvan oksan välimatkasta? Ja miten tähän on päädytty alun litaniasta? Miksi rapina? Jos puhutaan hengityksestä ja keuhkokuumeesta, eikö sen pitäisi olla rahina?

tiistai 15. lokakuuta 2019

Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita teoksen ulkoisesta kuvailusta. Suurin osa Anna Tomin esikoiskokoelman Huomisen vieras (2019) runoista on kirjoitettu ilman pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Jos ja kun pisteitä tai isoja alkukirjaimia esiintyy, syyt voivat olla ilmeisiä, mutta eivät aina. Sana voi olla virkkeen alkuun sijoitettu pronomini ”Se”, mutta myös erisnimen statuksen saanut yleisnimi ”Taiga”. Peräkkäin lueteltuina ”Kantonin pommitukset, Miamin muotiviikot ja Berliinin olympialaiset” eivät aiheuta päänvaivaa, mutta mitä tarkoittaa paria riviä myöhemmin esiintyvä ”Huomisen Maailma”? Tärkeistä asioista on kysymys, koska pian sen jälkeen runoon päätyvät myös sanat ”Rauha” ja ”Vapaus”. Muuan puolen sivun mittainen runo alkaa ensin tuttuun tapaan ilman pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Sama koskee runon loppua. Puolivälissä runoa periaate kuitenkin vaihtuu hetkeksi. Sen seurauksena pitkän runon ainoat isolla alkukirjaimella kirjoitetut, samalla rivillä esiintyvät sanat ovat substantiivit ”Sama” ja ”Vieras”. Näin korostetaan samuutta ja vierautta. Tarkoitukseni ei ole ihmetellä tai irvailla ratkaisuja. Tämänkaltaiset poikkeamat ovat sen sijaan mahdollisia reittejä aluksi läpitunkemattomalta vaikuttavaan teokseen. Toinen silmiinpistävä piirre liittyy yksittäisten runojen asemointiin. Tapana on, että runojen ensimmäiset rivit alkavat samalta tasalta, mutta Huomisen vieraassa näitä aloitustasoja on ainakin puolisen tusinaa. En keksi ratkaisulle määräävää periaatetta.