Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisältö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisältö. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Seuraa osastollinen lauseiksi muotoiltuja ajatuksia, mieterunoutta Aki Salmelan tapaan. Muuan kohta kiinnittää huomion. 
Valtaosaltaan asiat eivät sisällä mitään.

Ajatus sisältyy jaksoon, jossa pohditaan atomien ja avaruuden rakenteiden samankaltaisuutta, niiden ”tyhjyyttä”. Runokin on paljolti taukoja, ja sivulle painettuna suurimmaksi osaksi kirjainten sisään ja ympärille leviävää valkoisuutta, ilmaa. Mutta myös kirjoituksen ja runon ”sisällöt” ovat ”mykkiä” ja vailla ”merkitystä”, ennen kuin joku tulee ja ”aktivoi” ne ”lukemisellaan” tai ”tulkinnallaan”. Tekstejä voi kopioida ja ne peilautuvat äärettömiin vaivatta, mutta ne heräävät eloon vasta lukijan tajunnassa.

maanantai 25. marraskuuta 2019

Yhtä hyvin kuin vedestä tässä voisi olla puhe runoudesta. Runous itsessään on materiaa mutta myös materiaalia muokkaava työkalu. Eikä tässä kaikki. Runouden rakenne ja muoto kuuluvat sen sisältöön. Se säilöö, välittää, ruokkii. Sen rajat ovat epäselvät: on mahdoton sanoa, mistä runous alkaa ja mihin se päättyy, tai missä kulkee erillisten runojen raja. Runous kiertää ja omaksuu erilaisia olomuotoja. Ei ole yllätys, että teoksen yhtenä kummina on juuri Merleau-Ponty. Tämä kaikki on kuvailtu ja näytetty Vedenpeitossa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Juha Raution uudessa kirjassa originaalia ei ole sisältö vaan päällys. Tämä johtuu teoksen erikoisesta ulkoasusta, vai pitäisikö sanoa kokoonpanosta. Sääntö 0 (2019) on periaatteessa kuin mikä tahansa pehmeäkantinen 80-sivuinen runonide. Poikkeuksellista on, että nide on suljettu yksilöllisesti ”koristeltuun” ja yksilöllisesti numeroituun kirjekuoreen. ”Koristelu” tässä tarkoittaa jättikokoisella fontilla ladottuja visuaalis-konkreettisia tekstifragmentteja, joiden asemointi siis vaihtelee yksilöllisesti kuoresta toiseen. Kirjasimet itsessään edustavat pysyvyyttä, niiden muodostelmat muutosta. Oma kappaleeni on lyijykynämerkinnästä päätellen numero 69/300. Käsin kirjoitettu numero tekee kuoresta tavallistakin ”originaalimman”: tätä numeroa muttei myöskään juuri tätä yksilöllistä kädenjälkeä ole kellään toisella. Ja nämä huomiot koskevat siis vain teoksen päällystä.