kangngastusKyseessä siis on kuin onkin äng-äänne, mutta myös muunnelma Aram Saroyanin klassisesta yhdensananrunosta lighght. Ero on kuitenkin ilmeinen. Englanninkielisessä sanassa "light" kirjainyhdistelmä ”gh” on äänetön, sen sijaan suomeksi käännettäessä asia on ratkaistava toisin. Blombergin ja Harry Salmenniemen suomentamassa käännösvalikoimassa Happi ja muita minimalistisia runoja (2009) Saroyanin runo päätyi muotoon vvalo. Sana ”kangastus” viittaa sekin visuaaliseen aistimukseen, tai harha-aistimukseen, mutta on konkreettisempi, ja siksi kaksinkertainen ”ng” sopii siihen. Paperille painetut sanat ovat samaan aikaan käsitteellisiä viittoja tai merkkejä mutta myös fyysisiä, aistein havaittavia olentoja. Aiemman runon keskellä esiintynyt ”ng” jäänee silti mysteeriksi. Se on varmasti siinä silmiemme edessä, mutta mitä se tekee siinä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valo. Näytä kaikki tekstit
tiistai 8. lokakuuta 2019
Tapahtuu jälleen iso muutos. Seuraavan osaston nimen muodostaa outo kirjainpari ”n g”. Kyseessä voisi olla suomen kielen äng-äänne, mutta ihan varma ei voi olla, sillä näyttäisi siltä, että kirjainmerkit on ladottu hieman erilleen toisistaan. Sitä paitsi sama kahdesta konsonantista koostuva merkkiyhdistelmä ilmaantui "kaikessa hiljaisuudessa" keskelle runoa jo runsaat kaksikymmentä sivua aiemmin ilman minkäänlaista selitystä tai ilmeistä yhteyttä ympäröivään tekstiin. Mitä merkki tarkoittaa erityisesti tässä yhteydessä ja miten sitä pitäisi kutsua? Mainitussa runossa kirjaimet oli kirjoitettu selvästi erikseen, mutta osaston otsikossa kirjasimen koko on leipätekstiä suurempi eikä kirjainten etäisyys toisistaan ole yhtä ilmeinen. Onko sittenkin kyse suomalaisesta nasaalista, ja niin muodoin hämärästä viittauksesta Henriikka Taviin, jonka runossa Minulla on ääntä nenässä? (Tuskin sentään nuorisokielen lyhenteistä ”no good” tai ”next generation”?) Käännetäänpä sivua. Seuraavalle lehdelle lihavoidulla otsikkofontilla painettu yksinäinen sana tai sanaruno selvittää asian:
torstai 23. toukokuuta 2019
Fragmenttien elämästä
Ja jos kaikki tämä olikin kirjoitettu tähtiin ja minun kadonneeseen kalenteriini poikittain:
pitkä hansikoitu vuosi, valonsa
joka tulee kopioina lehvien lomitse
linnut jotka osoittamissani puissa kujersivat kutsuvasti ja kuin
laulaakseen
haparoivat askeleni suureen ilmaan:
oppivuosiani kaikki, satovuodet. Tuomi
ei kukkaan puhjettuaan enää kuihdu: siitä näet
että minäkin olen ainoastaan siis vain jäänyt henkiin
sunnuntai 14. huhtikuuta 2019
Päivän ja yön, veden ja rannan rajalla. Niin kuin sana sekä osuu kohteeseensa että määrittelee sen kiertämällä ja rajaamalla. Sana enemmänkin ääriviivana kuin ääriviivan rajaamana "sisällyksenä". Näinkin sen voi kuvata:
silmän tottuminen valosta pimeään siirryttäessä
tai päinvastoin
aaltojen puoleisella reunalla
lauseen loppu ei sopeudu sen alun jatkoksi
maanantai 28. tammikuuta 2019
Ensimmäisestä teoksesta ei heti tiedä, mihin suuntaan tie lähtee menemään. Mutta tuttuja elementtejä ei tarvitse kauan etsiä, kun jo meressä uni joka loiskuu ja pärskii / jos alkaa sataa, merikin vuotaa. Mikä siinä onkin juuri nyt, että yhdellä jos toisella meri läikkyy tai vuotaa yli reunojensa. Meri, uni, sade, elementit. Alkoiko ihmisyys siitä, kun joku näki ensimmäisen unen. Vai siitä, kun joku kertoi näkemänsä unen toiselle. Unen ja runon logiikassa mutta myös muodossa on jotain samankaltaista: säkeistöt, kerto, toistot.
Vappu Kannas: Morsian. ntamo 2018.
juoksu valoa ja varjoa päin on hyvä
saarelta vain jos juoksee
tippuu
mereen
Vappu Kannas: Morsian. ntamo 2018.
lauantai 26. tammikuuta 2019
Ja niinhän se on, kuten etäinen ystävä runoilijayhteisössämme muistuttaa, että poetry is not words but light. Se, että hän oppi ajatuksen koiraltaan, mielestäni vain vahvistaa teorian pitävyyttä. Valo jonkinlaisena hyvyyden ja energian muotona, fyysisenä tilana tai henkisenä konditiona, on se joka tallentaa ja mahdollistaa "sisällön" loputtoman uusiokäytön ja uusiutumisen. Se on ainetta, joka ei lopu, vaan jatkaa monistumistaan dna-ketjuina tai rihmastoina. Se on se hunaja, johon pistaasinsiemenet säilötään. Kuten Pound aiemmassa cantossaan (38) Danteen ja ihan muihin asioihin viitaten kirjoittaa:
ja valo niin kirkas, niin sokaiseva
tuli tälle paratiisin parrelle
että se sai ihmismielen ihmetyksiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)