Kainulaisen mukaan rytmin vedenkaltainen toistoliike toimii.

Se muistuttaa ajan kulun mutkikkuudesta. Veden ja ajan vääjäämätön liike näyttää suoraviivaiselta mutta onkin kerrostunutta ja koostuu menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta eli toistuvista elementeistä, kierrosta ja uusintamisesta. Sanoissa liikkuminen yhdistää runoelmaan sisältyvän etsinnän, joka suuntautuu tulevaisuuteen, ja uudelleen löytämisen, jossa on kaiveltava menneitä. Ilmaisun tapa ja muoto tukevat toinen toistaan, ja kombinaatio jättää riittävästi arvoituksia: millaista onkaan runoissa mainittu ”kalojen kabbala”, entä millaista ”kasteinen sana”? Sen tajuamiseen ei teknokraattinen järki yllä, tarvitaan runoutta joka ei pääty pisteeseen vaan jatkuu lukijassa.

Teos käsittelee runon tuntutilaa ja rytmiä lukuisten esimerkkien avulla. Tuttuakin tutumpi aihe ja rytmin synnyttäjä on meri. Seuraava esimerkki on Helena Kallion esikoisrunoteoksesta Kalarakastaja (2009).

ja meri vain toistaa, toistaa lauluaan, niin minä toistan, sormeilen laulujen kimaltavaa verkkoa, kehrään säkeiden seittiä sille, joka vaeltaa rantaan kuullakseen sen sylistä syliin vyöryvän, kotiin kaipaavan laulun, sen yhä muuntuvan, kenties hiukan jo luutuvan, säröisen laulun

etsin mereen ripoteltua tuhkaa, mannerlaattojen huminaa, huulilta huulille kuulunutta, kaunista säettä vain, yhdistävää säiettä, veden vierivää hymniä, edes laulunpätkää, kertosäettä päivien kantimiksi, muunnellen hiukan, aaltojen lailla

tunnustelen viisaiden orjien, haaksirikkoutuneiden soutajien jättämiä painaumia, levottomien öiden, töiden melskeessä, jaloissani rantautunutta levää ja vesiin siroteltua, vettynyttä moskaa, hieron glyfiä hiekkaan, piirrän viivaa merta kohti, annan meren täyttää viivani kuiskeellaan

Maria Matinmikon Kolkkaan on palattava. Mikä on puolijumala? 

Puolijumala laulaa auringon laskettua läheisellä saarella vuoren huipulla. Hänellä on kuulemma yllään hyvin pitkä vaate. Laulu kantautuu vettä pitkin mantereelle. Puolijumala laulaa surusta, koska hän tietää: köyhät, rikkaat, riisto ja väsymys, vaille jääminen, keinoja kaihtamaton tyydytyksen halu, menetykset, farssit, kuilut ja ymmärtämättömyys. Laulun sanat sijoittuvat keskiaikaiseen tavernaan. Laulun aikana puolijumalan sisäelimet valuvat ulos ruumiin kaikista ruumiin rei’istä. Puolijumala kuolee mutta säilyy hengissä.

Fragmenttien elämästä

Ja jos kaikki tämä olikin kirjoitettu tähtiin ja minun kadonneeseen kalenteriini poikittain: 

pitkä hansikoitu vuosi, valonsa

joka tulee kopioina lehvien lomitse

linnut jotka osoittamissani puissa kujersivat kutsuvasti ja kuin

laulaakseen

haparoivat askeleni suureen 
ilmaan: 

oppivuosiani kaikki, satovuodet. Tuomi

ei kukkaan puhjettuaan enää kuihdu: siitä näet 

että minäkin olen ainoastaan siis vain jäänyt henkiin

Puhuttiin Leevin kanssa Poundista. Hän kiteytti Poundin merkityksen kahteen tekijään: radikaali kollaasi ja disjunktio. Nämä keinot mahdollistavat runouden ainutlaatuisen kyvyn käsitellä mitä erilaisimpia asioita samassa paketissa. Kauneus kohtaa politiikan, porttolamusiikki evankeliumit, esoteria eksoterian. Runous koostuu sanoista, muttei tyhjene sanoihin. Sen huomaa, kun yrittää rämpiä cantojen monikielisen ja monikulttuurisen rämeikön läpi. Suomentajan huomautukset auttavat, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Runouden magian tajuaa kuuntelemalla Poundin luennasta tehtyjä äänityksiä. Kun Pound "puhkeaa laulamaan", selviää syy, miksi runoutta ylipäänsä kirjoitetaan.