Olinko luullut että maailma päättyy siihen pintaan, jolle jalat asettuvat, teos kysyy. Että maailmalla on alkupiste kuin lukujen alku nollassa ja sen jälkeen ääretön nouseminen yhteen suuntaan?

että maapallolla asuminen on asumista pallopinnalla, että pallo on käännetty, se on negatiivisesti itsensä, se on kaikki muu kuin pallo. Että silmät katsoisivat ulos ja silmien takana olisi negatiivinen tila, jokin, mitä ei ole, että ihminen alkaisi kehon pinnalta ja olisi sisältä tyhjä

Toisaalta mikä määrä tekstiä on riittävästi, jotta sillä olisi ”merkitystä”? Tai paljonko tekstistä on mahdollista poistaa lukemisen tai merkityksen siitä kärsimättä? Mistä ylipäänsä voi olla varma, ettei kirjoihin painetuista teksteistä puutu mitään? (Jos katsoo minkä tahansa kirjan sivua, painomusteen peittämän alan suhde ”valkoiseen” taustaan eli niin sanottuun valkoiseen tai negatiiviseen tilaan on mitättömän pieni.)