Tämä alkaa olla sääntö. Vesa Haapalan runoelma Hämärä ei tanssi enää (2019) ehtii vanheta kolmannelle rivilleen, kun merestä kohoaa mutavyöry. Olkoon tämä meri-elementtiin liittyvä muunnelma maannoususta eli transgressiosta. Kolmannella sivulla sukelletaan simpukoita. Pian tämän jälkeen alkaa tulla kirjallisia viitteitä, joko päistikkaa nimeltä mainiten: Hölderlin näki maailmanmeren tasangon / ei yötä jossa maailma ei olisi lattia / tajuttomana hurjaa vauhtia matka käy helpommin, tai epäsuorasti pohtien:

On epäilyjä ja paradokseja jotka onnistuvat kielipeleissä
kuinka erottaa tanssija tanssijastaan
kuinka selittää tai kumota Jumalan olemassaolo
kuinka leikata kauneus kreikkalaisesta uurnasta
miten läntinen partriarkaatti ja kolonialismi
yhä aiheuttavat valtaosan maailman ongelmista
mutta lapset kysyvät sanaakaan sanomatta
mitä tahdot elämälläsi mikä merkitys sillä on
mitä kuolemasi kuuluu
entä meidän joko on meidän aikamme

Tieteen termipankki seliittää: Jacques Derridan dekonstruktiossa transgression ongelma koskee sitä kuinka me välttämättä kuulumme traditioon, mihin emme oikeastaan enää voi kuulua, ja kuinka meidän on välttämättä murtauduttava ulos siihen, mihin emme oikeastaan vielä voi päästä. Haaste merkitsee sen näyttämistä, kuinka kahden toisensa poissulkevan aineksen vastakkaisuus ei ole sellaista vastakohtaisuutta, jossa kumpikin kumoaisi toisensa (naiivi negaatio), tai jossa tämä vastakkaisuus tulisi sovitettua jollakin seuraavalla tasolla (naiivi dialektiikka), vaan että transgressiossa tai rajojen rikkomisessa kyse on ratkeamattomuudesta tai aporiasta eli mahdottomuudesta ratkaista kahden vaihtoehdon välillä.

Niinpä tietysti. Filosofisilla ja uskonnollisilla merkityksillä ladattu transgressio viittaa myös rantaviivan vetäytymiseen. Transgression syynä voi olla merenpinnan kohoaminen tai maan vajoaminen. Transgressio aiheuttaa syvemmän veden sedimenttien kerrostumisen matalamman veden kerrostumien päälle.