Näytetään tekstit, joissa on tunniste materiaalisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste materiaalisuus. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. syyskuuta 2019

Kaikki aineen vapaudet, hajota ja yhdistyä
Ainetta korostetaan, mutta sen seurauksena myös aineeton korostuu. Taiteilija työskenteelee aineen eli "materiaalin" kanssa, mutta lopputulos on enemmän kuin aineksiensa summa.
Kun kaukaa syvästä avaruudesta löytyy voimakas, tuntematon pulssi,
näemme pian taiteilijan näkemyksen sen eteen asetetusta
planeetankokoisesta purjeesta
aurinkotuulipurjeesta joka on pyöreä ja kartiomainen;
energiapurske, joka muuten olisi itsekseen olemassa syvällä
osuu nyt nyt siihen,
on aurinkotuulipurjeita paperiliittimen kokoisesta planetaariseen.
Valo puhaltaa, matkustetaan jonnekin;


leipämäinen, asteroidin muotoinen kaarnalaiva on aalloilla.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Huomaan teoksen sisällysluettelosta, ettei edellä siteeraamani pykäläjakso loppukaneetteineen olekaan osa runoa, vaan osa teoksen loppuun sijoitettua osastoa nimeltä "Jaksoja", osastoa, joka alaotsikkonsa mukaan sisältää "esseitä", vaikka onkin yksi pitkä esseerunojen sarja. Eli täältä ne nykyisetkin esseerunot tulevat! Samoin ajatus kielen "materiaalisuudesta", josta niin kovasti taas puhutaan. Näin kiivailee Takalo-Eskola:
Kysymys ei ole vain siitä mihin kielestä on vaan myös siitä mitä kielelle saa mitä kieleksi tulee, kaikki on aina sisältöä ei tajunnassa voi muuta ollakaan kuin sisältöjä, puhe kielestä materiaalina näkyy yleensä käsitetyn aivan suppeasti ikäänkuin olisi kysymys kielen purkamisesta ja sen käyttömahdollisuuksien tutkimisesta käsitys on yksipuolinen ja mekaaninen onhan kieli mekanismikin mutta kielen rikkaus on syntaksin rikkautta ei tehokkaita sanoja vaan tehokasta sanojen jäsentymistä ei iskusanojen synnyttämiä ehdollisia refleksejä vaan kokemuksen avointa välittymistä kielen ydin on suora ekspressio