Huomaan teoksen sisällysluettelosta, ettei edellä siteeraamani pykäläjakso loppukaneetteineen olekaan osa runoa, vaan osa teoksen loppuun sijoitettua osastoa nimeltä "Jaksoja", osastoa, joka alaotsikkonsa mukaan sisältää "esseitä", vaikka onkin yksi pitkä esseerunojen sarja. Eli täältä ne nykyisetkin esseerunot tulevat! Samoin ajatus kielen "materiaalisuudesta", josta niin kovasti taas puhutaan. Näin kiivailee Takalo-Eskola:

Kysymys ei ole vain siitä mihin kielestä on vaan myös siitä mitä kielelle saa mitä kieleksi tulee, kaikki on aina sisältöä ei tajunnassa voi muuta ollakaan kuin sisältöjä, puhe kielestä materiaalina näkyy yleensä käsitetyn aivan suppeasti ikäänkuin olisi kysymys kielen purkamisesta ja sen käyttömahdollisuuksien tutkimisesta käsitys on yksipuolinen ja mekaaninen onhan kieli mekanismikin mutta kielen rikkaus on syntaksin rikkautta ei tehokkaita sanoja vaan tehokasta sanojen jäsentymistä ei iskusanojen synnyttämiä ehdollisia refleksejä vaan kokemuksen avointa välittymistä kielen ydin on suora ekspressio