Jyväskylästä kotiinvietäväksi jäi Ilkka Juhani Takalo-Eskolan esikoisteos Upottava. Teos ilmestyi erityisherkkänä vuonna 1964, joka merkitsi suomalaisen runouden ensimmäisen poikkitaiteellisen vaiheen alkua. On radikaalia kollaasia ja lineaarisuutta rikkovaa disjunktiota:

maailmanpyy tuomitsee rasvamunkki kakskytviis lierohammas viissenttiä § veisaa § happamaton napa § ihra neiti Nååden taal § Prof Juumo sensuuriin § rippituolissaan Kastro huraa sanoi ei meitä käärmeet pelota meri nöyrä eipä tänään ruostu-Kenedi Itä-Savossa

Tai näin, osastossa nimeltä ”Kieli vetää”, jos ei muuta, niin muistumana siitä, miten monin tavoin meri voi ”tulvia yli”:

Mikä rapu se sellainen rapu on, joka aina maalle nousee, vaikka sen kuinka veteen heittää? Unihan se. Symbolin kuori, symbaali.

Lopussa teos ilmoittaa keinonsa:

Teksteissäni on VIRHEITÄ jotka nekin tulevat useista LÄHTEISTÄ. VAIKUTTEITA olen saanut paljonkin, olen niille melko herkkä.

Ilkka-Juhani Takalo-Eskola: Upottava. Tajo 1964.