Todellisuus puuttuu jälleen asiaan. Aamulla löydän puhelimestani artikkelin keksinnöstä, joka ”poistaa veden veden alla otetuista valokuvista”. Ilmaisu on vähän hassu, mutta pidän sen konkretiasta. Ilman ja veden valoa läpäisevät ja valoa taittavat partikkelit eroavat toisistaan, ja tämä vaikuttaa siihen, miltä esineet ja värit niiden läpi kuvattuna näyttävät. Nyt kehitetty algoritmi "poistaa" eroavaisuudet ja laskee arvot uusiksi pikseli pikseliltä, ja tämän ansiosta veden alla otetut kuvat näyttävät siltä kuin ne olisi otettu ”ilmassa”. (Artikkeli ei sitä sano, mutta kaiken järjen mukaan algoritmin voisi kääntää myös toisinpäin, siis niin että ilmassa otetun valokuvan saisi näyttämään veden alla otetulta.) Keksintö perustuu fysiikan ja tietotekniikan soveltamiseen, mutta sen idean takana voisi olla Merleau-Ponty.

Fragmenttien elämästä

Ja jos kaikki tämä olikin kirjoitettu tähtiin ja minun kadonneeseen kalenteriini poikittain: 

pitkä hansikoitu vuosi, valonsa

joka tulee kopioina lehvien lomitse

linnut jotka osoittamissani puissa kujersivat kutsuvasti ja kuin

laulaakseen

haparoivat askeleni suureen 
ilmaan: 

oppivuosiani kaikki, satovuodet. Tuomi

ei kukkaan puhjettuaan enää kuihdu: siitä näet 

että minäkin olen ainoastaan siis vain jäänyt henkiin