Paitsi että tuonkin valosta puhuvan sitaatin olen taiten poiminut irti yhteydestään. Rivit ovat siis peräisin Poundin cantosta numero XXXVIII, joka ei sisälly Pisan cantoihin, mutta josta Aronpuro on suomentanut otteen jälkisanoihinsa siihen jaksoon, jossa käsitellään Poundin omituisia talousteorioita. Juuri ennen laajaa runositaattia, joka siis päättyy edellä lainaamiini riveihin valosta ja joka vilisee sanoja kuten ostovoima markkina-arvot kassavirta palkat osingot pankkikulut, Aronpuro kirjoittaa: "Dantelaisesta paratiisista ja ihannevaltiosta inspiroituneen runoilijan ja kotoperäisen rasistin tie vainoharhaisiin, antisemiittisiin salaliittoteorioihin ja fasismiin sai silauksensa, kun hän tapasi itse Il Ducen Roomassa tammikuussa 1933." Runous on ei-yksinkertaista.

Ja niinhän se on, kuten etäinen ystävä runoilijayhteisössämme muistuttaa, että poetry is not words but light. Se, että hän oppi ajatuksen koiraltaan, mielestäni vain vahvistaa teorian pitävyyttä. Valo jonkinlaisena hyvyyden ja energian muotona, fyysisenä tilana tai henkisenä konditiona, on se joka tallentaa ja mahdollistaa "sisällön" loputtoman uusiokäytön ja uusiutumisen. Se on ainetta, joka ei lopu, vaan jatkaa monistumistaan dna-ketjuina tai rihmastoina. Se on se hunaja, johon pistaasinsiemenet säilötään. Kuten Pound aiemmassa cantossaan (38) Danteen ja ihan muihin asioihin viitaten kirjoittaa:

   ja valo niin kirkas, niin sokaiseva
tuli tälle paratiisin parrelle
   että se sai ihmismielen ihmetyksiin.