Ja niinhän se on, kuten etäinen ystävä runoilijayhteisössämme muistuttaa, että poetry is not words but light. Se, että hän oppi ajatuksen koiraltaan, mielestäni vain vahvistaa teorian pitävyyttä. Valo jonkinlaisena hyvyyden ja energian muotona, fyysisenä tilana tai henkisenä konditiona, on se joka tallentaa ja mahdollistaa "sisällön" loputtoman uusiokäytön ja uusiutumisen. Se on ainetta, joka ei lopu, vaan jatkaa monistumistaan dna-ketjuina tai rihmastoina. Se on se hunaja, johon pistaasinsiemenet säilötään. Kuten Pound aiemmassa cantossaan (38) Danteen ja ihan muihin asioihin viitaten kirjoittaa:

   ja valo niin kirkas, niin sokaiseva
tuli tälle paratiisin parrelle
   että se sai ihmismielen ihmetyksiin.