Ympäristössä tapahtuu:

Madot suojelevat maahan pudonneita kappaleita
hautaamalla ne multaan
tulevien arkeologisukupolvien löydettäviksi
keskiyön simpukka ja lehti, jota tuuli puhaltaa kukaan ei puhaltanut

vapaa ja avoin hiili on salainen ainesosa
loputon kasautuminen tai sakeutuminen,
että ilmansuunnat eivät ole energiaa vaan kuhinaa

kasan päällä puhdistettu kuu
                               ja planeetat

Aivan viimeisillä sivuilla runoon ilmaantuu käänteistä suurin eli puhuteltu "sinä". Ollaan ihan lähellä kielen maagista funktiota, jossa elotonta lähestytään loitsun keinoin: Hei sinä raukea helmi. Hei, sinä vedestä. Ihan varma ei voi olla, missä tarkoituksessa "sinää" vihdoin ja viimein puhutellaan, mutta muutos on merkittävä, koska aiemmin sitä ole tapahtunut. Toiseksi viimeinen sivu päättyy:

Hei sitten, kaksiääninen juoma, harhauttava, kuvajainen. Väreistä, valosta, päivästä, se miltä näyttää. Hei, hyvästi kirkas piste, madonreikä.

Pari riviä tyhjää tilaa, ja sitten:

Kasvojesi vieressä, piste. Violetti, valoisa. Välitön etäinen.

Mahdoton sanoa, kenelle tai mille sanat on osoitettu, tai mikä on tämä piste, tai madonreikä, kenenkin kasvojen vieressä. On vain tyydyttävä siihen "tietoon" tai "ehdotukseen", että kyseessä on "kaksiääninen juoma".

Maata käännellään ja maa kääntyy Promessassa monella tavalla. Hyvin konkreettisesti maa kääntyy silloin kun pohjoisen pallonpuoliskon Italian tilalle kokemuksen paikaksi vaihtuu etelän Uusi-Seelanti. Kaikki aineen — ja runon — vapaudet, hajota ja yhdistyä. Kun arkinen voileivän syönti ja mouruavat kissat liitetään tuon tuosta maata ja sen asukkeja mittaaviin ja tulkitseviin ”koviin” tieteisiin, tuloksena on visaista mutta vääjäämättä merkitystään luovuttavaa runoutta.

Ihmisen yhteys aineeseen on enemmän kokemus kuin ajattelua. Tämä kokemus on subjektiivinen, mutta sille on vaikea keksiä vastaväitettä. Tunteen intensiivisyys kuuluu tekstin rytmissä kautta teoksen.

Miten hyvä olla maan laskoksessa.
Syvässä solassa joen kanssa.
Olla maan sisällä luolassa tai kurussa.
Päästä lähemmäksi tai syvemmälle
ja katsoa jalkojen juurelta vuorta.
Päästä vuoren helmoihin. Päästä puiden aliseen veteen.
Päästä kulkemaan uomaa jonka suu on kätkössä.