Muutettavat muuntaen: Runoutta lukiessa ei täsmälleen tiedä, lukeeko faktaa vai fiktiota. Runous ei asetu johonkin kohtaan faktan ja fiktion muodostamalle ”janalle”, eikä se ole niiden muodostaman kolmion yksi kärki. Se on ihan oma erillinen kategoriansa, jolla asioita luokitellaan ja käsitellään. Sillä ei ole faktan ”vastuullisuutta”, muttei myöskään fiktion ”vastuuttomuutta”. Runous ei ole sen sisältämien tai kuvaamien seikkojen summa, vaan esitystapaa luonnehtiva rakenteellinen tai metodinen periaate. Runous ei säädä; runous ehdottaa. Runous on tila.

Tuomisina Jyväskylästä kulkee mukana Antti Salmisen Lomonosovin moottorin jatko-osa Mir. Lukemisen aloittaminen lopun asiasanastosta (Index fungorum) kelpaa siinä missä joku toinenkin tapa. T-kirjaimen kohdalla luetellaan ”Tosiasiat”, joita on ”neljä erilaista”. Kyseessä on otsikon sanoin Faktantarkistuslista, oranssi post-it-lappu. Siinä lukee:

Tosiasioita on koko ajan vähemmän. Kiistattomia tosiasioita on tällä haavaa neljä: 

1) Ruoste- ja härmäsienillä on elegantimpi tapa elää kuin muilla. 

2) Itiöemä on ilmentymä ja väline. 

3) Jäkäläsieni ei tule toimeen yksin. 

4) Mistään ei ole varmuutta, ja siksi on varmuus.

Miettiä sopii, mihin kaikkeen nämä ”faktat” pätevät. ”Elegantimpi tapa elää” kuulostaa kepeältä filosofialta, mutta siinä on outoa poeettista hohtoa. Toisaalta sanalla ”eleganssi” voidaan viitata esimerkiksi tieteellisen esityksen yksinkertaisuuteen ja täsmällisyyteen. Yhtä kaikki kuvaus pätee Salmisen proosaan ja tekee siitä runoutta. Nämä neljä voisivat olla runollisia tosiasioita.

Antti Salminen: Mir. Poesia 2019.