Varto siteeraa — hiukan arvoituksellisesti — René Charia:

Älä katso kuin kerran aaltoa, jonka ankkuri tekee mereen.

Runous on kaikista kirkkaista vesistä se, joka vähimmin viipyilee siltojensa kuvajaisissa. 

Kysymys rajapinnoista koskee tietenkin myös ihmisen ja maailman suhdetta. Tilanteesta ja katsomistavasta riippuu, tekeekö ihminen maailman vai tuleeko maailma ihmiseen. Sanopa se. Kyse ei ole siitä, kumpi vaihtoehto on "oikea". Kiinnostavaa on seutu, jossa toinen muuttuu toiseksi. Filosofi Juha Varto pohtii asiaa taideteoksen kannalta Heideggeriin tukeutuen:

Taideteos luo ympärilleen sellaisen merkitysympäristön, joka laajentaa itse teoksen muuksi ja samalla tuottaa totuuden tässä vastavuoroisessa riippuvuudessa ympäristönsä kanssa. Taideteos on olemassa ilman tavoitetta, mutta sillä on — synnyssä ja merkityksessä — siteet kaikkeen muuhun. Kun puhutaan taiteen totuudesta, tarkoitetaan juuri sitä tapaa, jolla teos on olemassa niissä siteissä, jotka sen luominen on tuottanut.