Hämärästä ja tilasta puheen ollen, Maggie Nelson muistuttaa Sinelmissä Herakleitoksen tunnetun maksiimin eri versioista. Tässä yksi: Niiden ohitse jotka astuvat samaan virtaan juoksevat uudet ja uudet vedet alati. Ja hetkeä myöhemmin:


Sillä fakta on, että muistia tutkivat neurotieteiulijät eivät vieläkään tiedä, otammeko aina jotain muistaessamme käyttöön pysyvän ”muistiosasen” — jota usein nimitetään muistijäljeksi tai engrammiksi — vai luommeko joka kerta muistaessamme uuden ”jäljen” ajatuksen säilytyspaikaksi. Ja koska kukaan ei ole vielä hahmottanut näiden jälkien materiaalisuutta eikä paikallistanut niitä aivoissa, niitä ajatellaan edelleen enimmäkseen metaforien kautta: ne voivat olla ”raapustuksia”, ”hologrammeja”, ”painaumia”; ne voivat sijaita ”kierteissä”, ”huoneissa” tai ”säilytysyksiköissä”. Kun itse kuvittelen omaa muistamisen tapahtumaani, näen Fantasia-elokuvan Mikki Hiiren harhailemassa maitomaisessa tummansinisessä galaksissa, jossa tuikkivat animaatiotähdet.

Mollivoittoinen musiikki rauhoittaa, erityisesti pitkään kuunneltuna. Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors ei ole varsinaisesti runoutta, mutta siihen sisältyy runoutta laulun muodossa ja ennen muuta sillä on kosketuskohtia tuttuihin teemoihin. Monikanavainen video synnyttää Kiasman ylimmän kerroksen suureen, hämärään saliin tilan, jossa katsoja todella tuntee liikkuvansa osana taideteosta. ”Teos” tai sen ”esitys” kestää tunnin, ja kulloisellakin hetkellä saliin tai teoksen ”sisään” kokoontuneet katsojat muodostavat spontaanin pienyhteisön, jonka jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan, mutta jakavat hetkellisesti saman tilan ja arvatenkin samoja tai ainakin samankaltaisia tunteita. Yksi tunteista on hämmennys. Mitä minä näen tai mitä minulle näytetään? Onko se, mitä minä näen tai kuvittelen näkeväni, sama minkä muutkin läsnäolijat kokevat — ja ennen kaikkea, mitä yhteistä tai eroa on esittäjien ja katsojien kokemuksella ja ymmärryksellä? Keneen sana visitors lopulta viittaa, meihin jotka olemme vierailulla museossa, vai teoksessa esiintyviin taiteilijoihin, jotka kaikesta päätellen ovat vieraina vanhassa kartanossa, jossa teos on kuvattu? Onko näillä eroilla väliä?