Kiinnostava seikka Heiskan piirroksissa liittyy niiden ”käänteiseen” tekotapaan. Esittelytekstin mukaan Heiska aloittaa työskentelyn niin, että mustaa koko paperin hiilellä. Sen jälkeen hän alkaa poistaa hiiltä pyyhekumilla ja säämiskällä. Ele on harkittu. Hiiltä esiintyy kaikkialla, missä on elämää ja orgaanisia yhdisteitä. Yksi hiilen olomuodoista on timantti. Pieniä hiilikiteitä eli timanttipölyä esiintyy avaruudessa muun muassa joidenkin planeettojen ympärillä.

Museo antaa lisää. Hannaleena Heiskan kuvat käsittelevät muun muassa naamioitumista, sen nykyaikaista versiota. Luonnossa saalis ja saalistaja kätkeytyvät toisiltaan värityksen ja kuvioinnin avulla. Ihmisten maailmassa teknologian mahdollistamat tunnistusmenetelmät auttavat rikollisten metsästyksessä, mutta synnyttävät huolta myös yksityisyyden menettämisestä. Koneet tekevät virheitä. Naamioituminen vaikeuttaa tunnistamista, ja tämä on synnyttänyt urbaanin alakulttuurin, jossa kasvot maalataan eli meikataan tunnistamattomiksi. Naamio mahdollistaa uusien tai hetkellisten identiteettien luomisen.