Jyväskylästä
kotiinvietäväksi jäi Ilkka Juhani Takalo-Eskolan esikoisteos
Upottava.
Teos ilmestyi erityisherkkänä vuonna 1964, joka merkitsi
suomalaisen runouden ensimmäisen poikkitaiteellisen vaiheen alkua.
On radikaalia kollaasia ja lineaarisuutta rikkovaa disjunktiota:
maailmanpyy
tuomitsee rasvamunkki kakskytviis lierohammas viissenttiä §
veisaa § happamaton napa
§ ihra neiti Nååden taal § Prof Juumo sensuuriin §
rippituolissaan Kastro huraa sanoi ei meitä käärmeet pelota meri
nöyrä eipä tänään ruostu-Kenedi Itä-Savossa
Tai
näin, osastossa nimeltä ”Kieli vetää”, jos
ei muuta, niin muistumana
siitä, miten monin tavoin
meri voi ”tulvia yli”:
Mikä
rapu se sellainen rapu on, joka aina maalle nousee, vaikka sen kuinka
veteen heittää? Unihan se. Symbolin kuori, symbaali.
Lopussa
teos ilmoittaa keinonsa:
Teksteissäni
on VIRHEITÄ jotka nekin tulevat useista LÄHTEISTÄ. VAIKUTTEITA olen
saanut paljonkin, olen niille melko herkkä.
Ilkka-Juhani Takalo-Eskola: Upottava. Tajo 1964.