keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Tämä alkaa olla sääntö. Vesa Haapalan runoelma Hämärä ei tanssi enää (2019) ehtii vanheta kolmannelle rivilleen, kun merestä kohoaa mutavyöry. Olkoon tämä meri-elementtiin liittyvä muunnelma maannoususta eli transgressiosta. Kolmannella sivulla sukelletaan simpukoita. Pian tämän jälkeen alkaa tulla kirjallisia viitteitä, joko päistikkaa nimeltä mainiten: Hölderlin näki maailmanmeren tasangon / ei yötä jossa maailma ei olisi lattia / tajuttomana hurjaa vauhtia matka käy helpommin, tai epäsuorasti pohtien:
On epäilyjä ja paradokseja jotka onnistuvat kielipeleissä
kuinka erottaa tanssija tanssijastaan

kuinka selittää tai kumota Jumalan olemassaolo

kuinka leikata kauneus kreikkalaisesta uurnasta

miten läntinen partriarkaatti ja kolonialismi

yhä aiheuttavat valtaosan maailman ongelmista

mutta lapset kysyvät sanaakaan sanomatta

mitä tahdot elämälläsi mikä merkitys sillä on

mitä kuolemasi kuuluu

entä meidän joko on meidän aikamme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti