Olen pinnistellyt kuvatakseni teoksen ja sen sisältämät muotopoikkeamat tunnollisesti ja oikein. Epäilen silti onnistumistani, koska kaikkea ei voi huomata tai tunnistaa tärkeäksi. Runoteokset koostuvat lukemattomista pienistä ja suurista ”merkitsevistä” valinnoista, ja jokaisen yksittäisen piirteen tai monimutkaisen rakenteen tarkka sanallinen kuvailu on usein ylivoimaisen hankalaa, ellei mahdotonta. Ja tämä kaikki lausumatta oikeastaan sanaakaan itse runoista. Runot hyödyntävät toiston keinoa myös tekstin tasolla. Esimerkiksi otsikon sisältämät sanat toistuvat pienin muunnelmin melkein jokaisella sivulla. Sarjan ensimmäisestä osasta tuttu namedropping on sekin läsnä: Pellinen, Palsa, Kailas, Kivi ja Cervantes ainakin mainitaan. Nämä liittävät sisällön kirjallisuuden traditioon mutta myös päivänkohtaiseen todellisuuteen. Aivan konkreettisesti se tapahtuu, kun sanat ”ISBN-tunnus” ja ”ISSN-tunnus” ilmestyvät tekstiin. Kuvaava on teoksen ensimmäinen ”runo”:

ennen alkua varas oli tiessään
ei tämä ihan näin kirjoihin mene