Mutta mihin simpukka tässä kokoelmassa viittaa, tai mitä se edustaa? Ja miksi juuri keskiyön simpukka? En todellakaan tiedä, enkä ole varma, onko tieto edes olennaista. Se on varma, että ”simpukalla”, niin kuin melkein jokaisella sanalla, on myös alatyylinen, seksuaalisuuteen liittyvä merkitys, mutta siitä tässä tuskin on kysymys. Sen sijaan simpukan rakenne ja muut lajityypilliset ominaisuudet herättävät kiinnostusta. Simpukoiden rakenne on periaatteessa kaksijakoinen: on kaksi toisiinsa saranan varassa liittyvää kuorenpuolikasta ja varsinainen sisus eli nilviäinen, jota kuoret suojaavat. Kun puhumme simpukasta, aina ei ole selvää, kummasta on puhe; voimme tarkoittaa jompaa kumpaa tai molempia yhtä aikaa, simpukan ”kokonaisuutta”. Kuvainnollisesti simpukka kuorineen on ikään kuin kansiensa sisään kätkeytynyt kirja tai teos, jonka muotoa ja sisältöä on vaikea erottaa toisistaan. Niin tai näin, toista ei ole ilman toista, ja näennäisessä yksinkertaisuudessaan ne muodostavat yhdessä taidokkaan ja monimutkaisen kokonaisuuden. Niin tai näin, toista ei ole ilman toista, ja näennäisessä yksinkertaisuudessaan ne muodostavat yhdessä taidokkaan ja monimutkaisen kokonaisuuden. Etenkin kun kuvioon liittää merenpohjassa asustavan simpukan elinympäristön ja sen roolin siinä, esimerkiksi vesien ja myrkkyjen suodattajana. Siis vähän niin kuin runo tai runous, jolla on yleisten ja yksityisten merkityssisältöjen aikaansaama kompleksi, loputtomasti kasautuva ja sakeutuva.