Juhani Harrin assemblaaseissa eli esinekoosteissa esiintyy usein pieniä simpukankuoria. Kuorten läsnäoloa teoksissa selittää vanitas-maalauksista tuttu perinne. Simpukat ovat jotain kiven ja eläimen väliltä. Kuoret huuhtoutuvat merestä rannalle, ja syystä tai toisesta ihmiset poimivat ne mukaansa. Ehkä ne muistuttavat ihmisen kuolevaisuudesta. Ennen muuta simpukat ovat lakanneet toimimasta alkuperäisessä ympäristössään ja yhteydessään. Sama pätee Harrin teosten esineisiin yleensä: ne ovat menettäneet käytännöllisen funktionsa ja jäljellä on ainoastaan esteettinen. Esineet on siirretty yhdestä järjestelmästä toiseen. Tämä on myös runoihin päätyvien sanojen kohtalo. Sanat, joilla ei ole käyttöä muualla, jatkavat elämäänsä.