Maa ja madot, kuu ja planeetat. Kaiken loputon kasautuminen ja sakeutuminen. Tuolle akselille mahtuu monenlaisia siirtymiä järjestelmästä toiseen. Runous ahertaa noiden siirtymien parissa. Runous ”kuvaa” todellisuutta, mutta ei yks yhteen peilin kaltaisesti, vaan hyödyntämällä ja synnyttämällä voimia, jotka pitävät kuvaamansa todellisuuden toisaalta kasassa ja toisaalta jatkuvassa liikkeessä. On ajateltava jälleen Deleuzen affekteja, tiedostamattomia voimia joita on kaikkialla, mutta joista suurin osa jää kokijaltaan tietoisesti havaitsematta ja siten nimeämättä. Näiden voimien parissa työskentely on runouden toimialaa.