Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita teoksen ulkoisesta kuvailusta. Suurin osa Anna Tomin esikoiskokoelman Huomisen vieras (2019) runoista on kirjoitettu ilman pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Jos ja kun pisteitä tai isoja alkukirjaimia esiintyy, syyt voivat olla ilmeisiä, mutta eivät aina. Sana voi olla virkkeen alkuun sijoitettu pronomini ”Se”, mutta myös erisnimen statuksen saanut yleisnimi ”Taiga”. Peräkkäin lueteltuina ”Kantonin pommitukset, Miamin muotiviikot ja Berliinin olympialaiset” eivät aiheuta päänvaivaa, mutta mitä tarkoittaa paria riviä myöhemmin esiintyvä ”Huomisen Maailma”? Tärkeistä asioista on kysymys, koska pian sen jälkeen runoon päätyvät myös sanat ”Rauha” ja ”Vapaus”. Muuan puolen sivun mittainen runo alkaa ensin tuttuun tapaan ilman pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Sama koskee runon loppua. Puolivälissä runoa periaate kuitenkin vaihtuu hetkeksi. Sen seurauksena pitkän runon ainoat isolla alkukirjaimella kirjoitetut, samalla rivillä esiintyvät sanat ovat substantiivit ”Sama” ja ”Vieras”. Näin korostetaan samuutta ja vierautta. Tarkoitukseni ei ole ihmetellä tai irvailla ratkaisuja. Tämänkaltaiset poikkeamat ovat sen sijaan mahdollisia reittejä aluksi läpitunkemattomalta vaikuttavaan teokseen. Toinen silmiinpistävä piirre liittyy yksittäisten runojen asemointiin. Tapana on, että runojen ensimmäiset rivit alkavat samalta tasalta, mutta Huomisen vieraassa näitä aloitustasoja on ainakin puolisen tusinaa. En keksi ratkaisulle määräävää periaatetta.