Varto jatkaa:


Puhe on ollut sisältäpäin yhtä mullistava kuin ulkoisesti oli tulen haltuunotto. Miksi homo erectus päätyi sapiensiksi, alkoi puhua ja lopulta kirjoittaa? Kuka tietää, mutta aivojen toimintaan näillä hyppäyksillä on ollut vaikutusta, samoin yhteisyyden kokemiseen. Puheen syyksi on esitetty muun muassa psilocybin-sienen aiheuttamaa kiihtynyttä harhaisuutta, jossa ihminen ”näkee” maailman selvemmin ja joutuu pakonomaiseen ilmaisemisen tilaan. Äänteet väkisinkin vääntyvät eriytyviksi, ilmaiseviksi ja lopulta kyvyksi, joka voitti aiemmat örinät.

Äännekirjoitus otettiin käyttöön vasta 2700 vuotta sitten ja se teki verkottumisesta, intertekstuaalisuudesta ja kulttuurisesta koheesiosta kirkkaita luovuuden välineitä, joita ilman mitään, mitä nyt ymmärrämme, ei olisi. Me ehkä menetimme yhtä ja toista — mytopoeettisen maailman, spontaaniuden, viattomuuden — mutta me myös voitimme ennen näkemättömän ihmeen: ajasta aikaan siirtyvän muistin, jonka sisällä ja kautta on mahdollista luoda uutta, jonka ymmärtäminen käy jokaiselta, joka vaivautuu oppimaan kirjallisen perinnön.