Dick
Higgins muistuttaa erityisesti kuvataiteeseen
ja sen olomuotoon liittyvästä
ongelmasta: kuvan
myymiseksi siitä on tehtävä tavalla tai toisella yleisöä
houkutteleva. (Periaate koskee tietenkin myös kirjamyyntiä.)
Poikkeuksina Higgins
mainitsee Walter de Marian varhaiset veistokset. Erääseen
niistä taiteilija on kätkenyt kultaisen pallon, eikä hänen
lisäkseen kukaan tiedä,
missä se on. Sama
periaate sisältyy minimalisti Robert Morrisin suurikokoisiin
konstruktioihin:
ne voi koota monella eri tavalla, ja
vain Morris tietää,
mikä esillepanoista on
”alkuperäinen”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti