Siltoja,
metroasemia, liikenneterminaaleja, yleisiä kirjastoja ja muita
ihmisen tekemiä rakennelmia arvioidaan yleensä niiden
käytännöllisyyden jos kohta myös esteettisyyden perusteella. Entä
jos ne olisivatkin kommentaareja runouteen? Samaa
voisi kysyä luonnolta ja sen ilmiöiltä. Niitty, lehto, koski tai jättömaa kritiikin
muotona tai sovelluksena. Sade, sumu, auer, tuuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti