Solveig Daugaard, Gertrude Steinin tutkija, sanoo seuranneensa pitkään Cia Rinteen tekemisiä: I have heard her readings and sound compositions and repeatedly returned to the visual joy of reading her exclusive poetry books. Virkkeen loppuosa on merkitsevä ja kannattaa toistaa: Rinteen kirjojen lukeminen tuottaa visuaalista iloa. Näin on. Visuaalisuus Rinteen runoissa on poikkeuksellisella tavalla sekä keino että päämäärä. (Sama koskee runojen ääneen luettuja tai esitettyjä versioita.) Visuaalisuus ei ole yhtä kuin joukko typograafisia ratkaisuja, jotka palvelevat tekstiä tai edesauttavat tekstisisällön "välittymistä". Runo ei myöskään ole "kuva", jota vain katsellaan. Se on olio, jolla on kaikki nämä (tekstuaaliset, visuaaliset, auditiiviset) ominaisuudet. Runojen tekstiä on mahdollista siteerata, mutta tekstissä ei ole kaikki. Runot täytyy nähdä sillä tavoin kuin ne on kirjoihin painettu, tai kuulla runoilijan itsensä esittäminä. Uusimmassa kokoelmassa mukaan on liitettävä tuntoaisti, sillä Sentences on karheine päälipintoineen eriomaisen taktiilinen teos. Kokonaisvaltaista kokemusta lisää kannen melkein kaiken valon itseensä imevä tummansininen väri. Valon "puute" tekee kirjaesineestä melkein aineettoman.
Cia Rinne: Sentences. Förlaget Gestus 2019.

Poetry and Gesture – Two recent artist’s books gesturing into ambient space: ikkööhäik – I’m ok and Sentences