Huomaan tarkkailevani malleja, jotka luonnehtivat ja selittävät runoutta ja sen toimintatapoja, vaikka operoivat itse jossain aivan toisessa ympäristössä. Algoritmi ja lohkoketju ovat esimerkkejä. On kyse vaikeasti hahmottuvista merkityspoluista toisaalta ja valtavista keskenään yhteismitattomista mutta toisiinsa kytkeytyvistä sisällöistä toisaalta. Mistä myytti muodostuu ja miten myytti toimii. Mikä kolme tuhatta vuotta vanhassa tekstissä on muuttunut ja mikä pysynyt samana. Miksi teoksen palauttaminen alkuperäiseen asuun on tärkeää, muttei ainut ihanne. Miksi viestin lähettäjän ja viestin vastaanottajan käsitykset viestin sisällöstä ja merkityksestä voivat olla erilaisia, mutta silti yhtä merkittäviä tai päteviä. Mitä käännöksessä menetetään ja mitä sen myötä voitetaan, riippumatta siitä onko käännös oikea ja onnistunut tai väärä ja epäonnistunut. Mitä voisi tarkoittaa, että jokin on runouden lohkoketjun alinta kerrostumaa ja joku toinen sen pahnanpohjimmainen. Mitä lukee ketjun ensimmäisessä tiedostossa?